Ulkoistettu vastuunkanto on paljon paina

No Comments

En ota kantaa yhteenkään yksittäiseen suomalaisen nuoren tekemään väkivallantekoon. Jokainen niistä on valtava inhimillinen tragedia uhrien läheisille.

Kun tapauksista käydään keskustelua, kaava tuntuu olevan aina sama. Teon tekijä on vähitellen ajautunut valtavirran ulkopuolelle, omaan pimeään todellisuuteensa. Murhien jälkeen rehtorit ja poliisit joutuvat selittelemään varttihulluuden riivaamien nuorten hirmutekoja.

Lastemme kasvatusvastuu ei ole pääsääntöisesti yhteiskunnalla, se on vanhemmilla. Väittäisin, että mikäli vanhemmat olisivat kiinnostuneita lastensa elämästä, 90 % tragedioista olisi vältettävissä. Jos nuori ajelee hiuksensa, alkaa ammuskella takapihalla räkättirastaita maastohousuissa, ja valvoo yöt tietokoneella, kyseessä ei ole itsestään ohimenevä ”vaihe”.  Perheen ulkopuoliset aikuiset pääsevät seuraamaan nuoren käytöstä pienissä paloissa. Vanhemmilla on aitiopaikka lastensa elämään kokonaisvaltaisesti. Heillä on myös elinikäinen oikeus ja velvollisuus väliintuloon.

Nuorten hädässä ei ole kyse nuorten keskinäisistä ongelmista.  Väittäisin, että jokainen äärimmäisiin tekoihin ajautunut nuori on yrittänyt pyytää ensin apua vanhemmiltaan. Jos he eivät ole sitä osanneet tehdä, vanhempien olisi pitää ymmärtää sitä tarjota. Välittämisessä ei koskaan voi olla liian proaktiivinen.

 

Ready-to-eat

No Comments

Minä ihmettelen. Söin tänään aamupalaa kööpenhaminalaisessa hotellissa. Aamupalapöytä oli runsas. Ei se silti mitenkään eronnut hyvän suomalaisen hotellin aamupalasta. Paitsi yhdessä suhteessa.

Miten on mahdollista, että Suomi on ainoa tietämäni paikka, missä verkko- ja hunajamelonit pitää järsiä raakana. Selitykseksi ei käy Suomen syrjäinen sijainti ja etelän hedelmien pitkä matka pohjoiseen aamupalapöytään. Melonien kotiseuduilta on Suomeen vain muutaman prosentin pidempi matka kuin Tanskaan. Juuttien tarjoama cantaloupe oli niin täydellisen kypsää, makeaa ja mehukasta, että taisin syödä niitä aamiaiseksi useammalle hotellivieraalle varatun annoksen.

Cantaloupe ei ole edes jäävuoren huippu. Huipulla tarjoillaan mangoja. Ne myydään Suomessa poikkeuksetta kivikovina. Viime vuosina markkinoille on kuitenkin tuotu mangoista ready-to-eat –lajike. Mihin käyttöön mangoja myydään jollei syötäväksi? Koristeeksi keittiön pöydälle? Vuosikertamangoiksi odottamaan hidasta kypsymistä?

Joskus 80-luvulla huonekalukaupoissa oli kirjahyllyjen somisteena styroksitäytteisiä feikkikirjoja. Niiden sisältö oli yhtä herkullinen kuin Suomessa myytävien verkkomelonien. Se on sitten ihan toinen juttu, pitääkö eksoottisia hedelmiä ylipäätään lennättää tänne, kun oma luontomme tarjoaa yllin kyllin ekologisempia makuja.

Kaikkea ei pidä olla tarjolla kaikkialla kaiken aikaa. Italialaiset ymmärtävät sesonkien päälle. Munakoisoa syödään munakoisosesonkina. Suomessa ei malteta odottaa enää edes mansikka-aikaa. Niitä kasvatetaan kasvihuoneissa ja harsojen alla. Ruokadopingia, sanon minä.

 

 

 

 

Mikä on kun keihäs ei lennä?

No Comments

Päivän Iltalehdessä puhutaan vasten parempaa tietoa. Yleisurheilun EM-kisat ovat Helsingissä juhannuksen jälkeisellä viikolla. Olympiastadionille odotetaan 200.000 kävijää. Tämän päivän Iltalehdessä kisojen pääsihteeri Esa Honkalehto kertoo, että lipunmyynnin tavoitteesta on viisi viikkoa ennen kisoja saavutettu vajaat puolet. Luvussa on mukana myös lippuvaraukset, joista purkautuu ennen kisoja tuhansia lippuja.

– Aika lailla samoja latuja mennään seitsemän vuoden takaisten yleisurheilun MM-kisojen kanssa. Silloinkin viimeinen lipunmyyntipiikki oli erittäin voimakas, sanoo Honkalehto.

Muistan seitsemän vuoden takaiset kisat. Ne olivat elokuun toisella viikolla. Puolitoista kuukautta ennen kisastarttia lipunmyynti oli yhtä huonossa vaiheessa vaikka lippukauppaa oli yritetty tukea massiivisella mediamainonnalla. TV-mainoksissa juoksivat mustat pantterit ja kaikkea tosi fantsua. Tästä huolimatta lipunmyynti oli täysin tyrehtynyt ja edessä oli suomalaisten kesäloma-aika. Silloin MM-kisojen johtaja Antti Pihlakoski soitti minulle ja pyysi hätäapua. Peruutin kesälomani.  Muutimme viikossa koko myyntikonseptin ja viestinnän sisällön. Tulokset olivat loistavat, kuten Honkalehtokin tietää: Viimeinen lipunmyyntipiikki oli erittäin voimakas.

Tapahtumien lipunmyynnin onnistuminen ei noudata mitään universaalia kaavaa. (Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta tuotoista.) Luulen tietäväni, että vuoden 2005 ihme ei toistu tänä vuonna. Tai no, onhan siellä varmasti numeroni tallessa ja lomanikin alkaa tällä kertaa vasta kisojen jälkeen;)

Ennen EM-kisoja on yhdet kotimaiset Eliittikisat 10.6. Tampereella. Toivotaan, että silloin joltakulta irtoaisi lankulta penkkiurheilijat aktivoiva onnenkantamoinen.

 

Matkakuvia

No Comments

Muistan vuoden 1984 kevään kuin eilisen päivän. Ylioppilaskirjoitukset olivat  takana ja sen kunniaksi olin ystävien kanssa interrailaamassa Euroopassa. Olimme päätyneet Pariisiin emmekä päässeet yhteisymmärrykseen, minne seuraavaksi. Päätimme eriytyä hetkeksi ja tavata Gare du Nordilla samassa paikassa, samaan aikaan kahden päivän päästä. Lähdin yksikseni, patonki kainalossa kohti Barcelonaa. Eihän sinne ollut kuin 12 tunnin matka suuntaansa. Kahden vuorokauden vapaasta puolet meni pelkkään matkaan.  Siirsin lähtöäkin vielä muutamalla tunnilla, jotta saatoin matkustaa yöllä ja nukkua junassa. Olin perillä Barcelonassa aamusta iltaan ja otin junan takaisin Pariisiin ja tapasin siellä kaverini. Barcelonassa en tehnyt mitään erityistä, kävelin rannalla paljain varpain ja katselin ihmisiä. Nähtävyydet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, elämä on. Olen käynyt Barcelonassa  tuon jälkeen lukuisia kertoja, mutta en ole vieläkään nähnyt Sagrada Famíliaa kuin vilaukselta hotellin terassilta. Katsoin äsken matkoilla ottamiani kuvia. Niitä on vähän eikä niissä näy maisemia tai taloja. Niissä on miltei ainoastaan ihmisiä – tuttuja ja tuntemattomia. Nekin tiukasti rajattuina, joten kuvat voisivat olla melkein missä tahansa otettuja. Ihmisten lomassa näyttää olevan muutama kuvituskuva. Sardiniassa vuonna 2004 minua näytti kiinnostaneen perhepotrettien ja poikien rantapalloilun lisäksi katulamppuun pakkautuneet yökköset. En koskaan muista paikkoja, enkä voi niitä kuvien avulla palauttaa edes mieleeni. Mutta tunnelman muistan. Muistan matkoilla olleen mukavaa. Kotona, arjessakin on mukavaa, mutta siitä minulla ei ole edes henkilökuvia. Toistaiseksi näen rakkaita ihmisiä ruokapöydässä. Kun lukio loppuu ja pojat muuttavat opiskelemaan, alankohan vihdoin valokuvata arkea?

 

 

Ääripäiden välissä

No Comments

Tänään vietetään Kansallista kiusaamattomuuspäivää. Ihan kiva. Luulen kuitenkin, että siihen osallistuvat kiusatut, eivät kiusaajat.

Viikonloppuna luin jostakin naistenlehdestä – olisikohan ollut Anna – tarinoita kiusaamisesta. Säännönmukaisesti kaikki esimerkit olivat sellaisia, jossa kertojat olivat tulleet kiusatuiksi perheen taloudellisesti alemman sosiaalisen statuksen vuoksi. Jopa vuokra-asuminen kelpasi tarinoissa kiusaamisen syyksi.

Ei kiusaaminen ole lainkaan noin stereotyyppistä. Kiusatuksi voi tulla yhtä usein myös päinvastaisista syistä. Tiedän kokemuksesta, että porvareiden kakarat kelpasivat toisaalla yhtä lailla silmätikuksi. Tumma ihonväri, puhevika, koulumenestys tai kömpelyys joukkueliikunnassa ovat helppoja kohteita.

En pitänyt muita kuitenkaan kiusaajina. He toimivat vasten parempaa tietoaan. Lapset välittivät silloin ja välittävät nyt vain vanhempiensa ennakkoluuloja. Asuin lapsuuteni paikkakunnalla, jonka joukkue oli voittanut Suomen mestaruuden pesäpallossa. Itse en osunut koskaan palloon. Kentällä kaverit nauroivat minulle. Nauroin heidän mukanaan. Kotona itkin.

Ei siitä mitään erityisiä traumoja jäänyt. Olin se tummaihoinen, urheilussa kömpelö ja r-vikainen porvareiden kakara, joka oppi tuntemaan tunneskaalan molemmat päät. Ääripäät tulee tunnistaa, jotta osaa nauttia elämästään täällä keskellä.

 

Tunne

No Comments

Olen ollut kaksi kertaa psykologisessa soveltuvuustestissä. Kummastakin kerrasta on aikaa yli vuosikymmen. Muistan molemmista huomion, että ulkopuolisen tarkkailijan mielestä en koskaan näyttäisi tekevän mitään.

Jos katsoisin itseäni ulkopuolisen silmin olisin varmasti samaa mieltä. Kävelen ammatikseni ympäriinsä. Olen ihmeellinen höpöttäjä ja kyselijä. Kiertely on minulle parasta polttoainetta – eräänlaista livegooglausta.

Googlessa on vain kuva ja ääni. Livenä on tarjolla myös maku, tuoksu ja tunne. Erityisesti tunne. Niin kauan kuin teen työtä ihmisille, kerään myös inspiraationi heiltä.

 

Lady Gaga jäi biisonien tallomaksi

No Comments

Kuuntelen useimmiten Turusta Helsingin suuntaan autoillessani Radio Novaa, sillä kanavalla on parhaat liikennetiedotteet. Tarpeen vaatiessa osaan välttää ruuhkia.

Ilman liikennetiedotteita Novan kaltaisen formaattiradion soittolista ajaisi kuulijan hulluuden partaalle. Radiosoittoystävällisten hittien rotaatio on rutistettu niin tiukaksi, että sama artisti saattaa puskea eetteriin kahdesti yhdensuuntaisenkin matkan aikana. Paluumatkalla sama setti, samat biisit.

Vapaa-ajallani novamusiikki on totaalinen turn-off. Gaga vaihtuu indieen.

Sama yksipuolisuus vaivaa urheilumediaa. Toukokuussa Suomeen mahtuu vain yksi laji. Ilmiö senkun kärjistyy, kun lätkän MM-kisat pelataan Suomessa. Minulla ei ole mitään jääkiekkoa vastaan, päinvastoin. Itsekin mieluusti katselen otteluita. Mutta luulen, että monen kaltaiseni viihdekatsojan kohdalla lätkähuuma kiehuu yli. Teemasta ei pääse eroon tauoillakaan. Mainoksetkin on varustettu mailoilla, kiekoilla, kypärillä ja kiekkoselostajilla.

Eilen seurasin protestimielellä Joensuun Katajan ja Nilan Bisonsin kolmatta korisfinaalia netin tulospalvelusta. Oli hauska seurata Bisonsin nousua 13 pisteen takaa-ajoasemasta komeaan jatkoaikavoittoon. Ilman kuvaa ja selostusta.

 

 

 

 

VIP-tötterö

No Comments

Olen perso jäätelölle. Varsinkin pehmeä italialainen pistaasi rapeasta tötteröstä nautittuna on salainen paheeni. Sitä on kesällä pakko saada aina jäätelökärryn tai –baarin ohi kävellessä. On elämän pientä luksusta nuoleskella kolmen euron tötteröä kadulla lompsiessaan.

Toivottavasti Kalervo Kummola ei saa vihiä jäätelönhimostani. Jos näin kävisi, joutuisin syömään pistaasitötteröni pukumiesten seurassa pimeässä takahuoneessa,
VIP-passi kaulassa roikkuen. Elämyksen hinta olisi kokonaisedullinen, vain 54 e/tötterö. Siellä me pistaasijäätelömiehet verkottuisimme, kun lapset kuolaisivat ikkunan takana.

Jäätelö on aikuisten asia. Nam.

 

 

U-käännös

1 Comment

Ymmärrän hyvin myytävien asuntojen pintarempan ja stailauksen. Edellisen asukkaan henkilökohtaisuudet ja liian persoonalliset ratkaisut ovat valtaosalle potentiaalisista ostajista kaupan este. Persoonaton tila on helpompi ostettava.

Sisustuslehtiä- ja ohjelmia katsellessaan tuntuu usein siltä, että persoonattomuudesta on tullut megatrendi. Nelihenkisen etäläsuomalaisen perheen siporex-talossa harmaansävyjen keskelle on valittu huonekohtaisesti yksi stailausohjelmista tuttu päälle liimattu tehosteväripiste. Punainen keinuhevonen erottaa lastenhuoneen isän työhuoneesta. Siellä on keltainen Eero Aarnion Swan-pöytävalaisin.

H&M:n kuvastoissa oikeiden ihmisten kasvot (luultavasti nekin photoshopattuna) liitetään mallinukkejen vartaloihin, koska ruotsalaisten mielestä kyllin kauniit kasvot eivät voi liittyä luonnollisesti kyllin kauniiseen vartaloon.

Tässä valossa ei ole ihme, että ihmiset ovat rakentaneet myös ansioluetteloistaan kiiltokuvamaisia. CV:ssä ei saa uusimman tiedon mukaan olla aukkoja. Uraputken tulee olla nouseva, mutta siihen pitää tehostevärinä liittyä myös muutama harkittu sivuttaissiirto: ”Olen henkeen ja vereen markkinointi-ihminen, mutta koska edellisessä työpaikassani tarjoutui mahdollisuus nähdä myös logistiikkaosasto, otin haasteen innostuneena vastaan.”

Työnhakijat häpeävät persoonallisuuttaan. Heidät on opetettu kilvoittelemaan erinomaisuudessa. He hiovat sileiksi kaikki mahdolliset särmät, joihin työhaastattelija saattaisi tarttua. Kakun viimeistelee soveltuvuustesti, joka karsii piilevätkin persoonallisuudet. Hajuton ja mauton valinta on varma ja matka voi jatkua. Jälleen kerran oikein valinnut organisaatio taputtaa itseään selkään.

Kun tyytyväisyys on suurinta, jollakin tulee olla rohkeutta pysähtyä, kääntyä ja katsella ympärilleen. Oletko se sinä?