Löydöksiä

No Comments

Kerran pari viikossa kävelemme vaimon kanssa 6-7 kilometrin lenkin. Se on todellista laatuaikaa, sillä kävellessä on aikaa vaihtaa päivän kuulumisia. Samalla on hyvä tarkkailla luonnonilmiöitä.

Vinot aidat

Vain keväällä tontteja reunustava puuaidat tuntuvat olevan kaikki vinksallaan. Onko routa ne kellistänyt ja oikaistaanko ne kesäksi? Vai eikö pieniin virheisiin enää kiinnitä huomiota, kun kevään vihreys meikkaa alleen pikkuviat?

Uhanalaiset mäyräkoirat

Katuvarsien yleiskuva on varsin siisti. Roskia ei juurikaan näy, ei ainakaan haitaksi asti. Mäyräkoirien pahvikääreet ovat kadonneet tyystin katukuvasta. Mäyräkoiran pahin vihollinen näyttäisi olevan satunnaisesti esiintyvä Juissi-mies.

Tennarien tuoksu

Keväinen märän maan tuoksu on ainutlaatuinen. Miten mätänevät lehdet ja märkä multa voivatkaan muodostaa yhdessä niin elinvoimaisen tuoksun? Tekisi mieli laittaa fillariin kevään kunniaksi räpätin.

Kakka juttu

Joillakin isoilla koirilla tuntuu olevan vaikeuksia löytää itselleen sopivia isäntiä ja emäntiä. Kevät paljastaa teiden varsilta todellisen kakkakavalkadin. Kakkaus on koiran oikeus, sen siivoaminen omistajan velvollisuus.

Huu huu huu hu huu

Sinivuokot ovat nupullaan ja mustarastaat ovat huutaneet jo pitkään. Jotenkin varhaiskevään ääni minun mielessäni on kuitenkin kyyhkyjen kujerrus. Urbaanissa äänimaisemassa on nykyisin pala ikimetsää. Huu huu huu hu huu.

 

 

Päin persettä

No Comments

Apupuolue kokoomuksella vahvistettu Suomen sosiaalidemokraattinen hallitus heitti kehysriihessä rätin vasten kasvojani.

Solidaarisuusvero ei minua kosketa, sillä en ole vuosiin yltänyt suunnitellun kateusveron rajaksi asetettuihin 100.000 euron vuosituloihin. Olen ollut haastavassa taloustilanteessa solidaarinen työtovereilleni ja tinkinyt omista tuloistani heidän edukseen. Minua koskettaa hallituksen puuttuminen tulonhankintakuluihin. Totaalisen hapuileva hallitus ehdottaa, että verottomiin matkakorvauksiin tulee leikkuri yli 15.000 kilometrin osuudelle.

Asun Turussa ja joudun työn vuoksi ajamaan Helsinkiin keskimäärin 2,5 kertaa viikossa. Omavastuuosuuteni täyttyy reilussa neljässä kuukaudessa. Luuleeko joku imbesilli-ministeri, että minä tai joku kaltaiseni ajelee työn perässä huvikseen ja ilmaisen rahan toivossa? Voi tsiisus!

Voin vakuuttaa, että ihan mielelläni istuisin tasapersettä Turussa sen sijaan, että vietän viikoittain 10-12 tuntia (= 1,5 työpäivää) autossa työmatkalla. Toki voin vaihtaa osan matkoista – ja niin teenkin monesti – julkisilla liikkumiseen. Teen niin aina, kun se on mahdollista. Ehkä joka neljäs kerta. Suurimmassa osassa päivistä Helsingin palaverit ovat monessa paikassa ympäri kaupunkia ja aikataulusyistä julkiset eivät yksinkertaisesti onnistu. Ja silloinkin kun onnistuu, työpäivä venyy tasatunnein liikkuvien junien vuoksi helposti 2-3 tunnilla.

Lomailin viime vuonna neljä viikkoa. Viikko talvilomaa, kolme kesälomaa. Jos yrittäjällä olisi lomaa 12-13 viikkoa vuodessa, kuten monella työntekijäryhmällä, tietysti silloin ei kertyisi kilometrikorvauksiakaan. Mutta ei tulisi myöskään töitä itselleni eikä työtovereilleni. Ei myöskään kertyisi verotuloja. Hallitus on linjannut työnteon kannusteet: MITÄ ENEMMÄN TEET TÖITÄ, SEN ENEMMÄN JOUDUT SIITÄ MAKSAMAAN. Kotiin jäämisestä ja passiivisuudesta palkitaan.

Hei huomenta, hallitus, ja hyvää yötä. Hyvin pyyhkii. Pyyhin heittämällänne rätillä perseeni.

 

Maailma on avoin

No Comments

Kabinetteihin linnoittautuneet yritysjohtajat eivät ole huomanneet, että pariovet ovat auki ja keskustelu kuuluu käytävään.

Miten vuonna 2012 yhä voidaan seurata Case Finnairin kaltaista huonosti tuotettua saippuaoopperaa? Toimitusjohtaja osaoptimoi oman etunsa yhtiönsä edun edelle. Vehviläisen ilmaveivaus avasi ketsuppipullon, ja sen jälkeen sinivalkoista sisältöä on levinnyt mediassa päivä toisensa jälkeen. Asuntokaupat, eläkesopimukset, johdon bonukset ja pääkonttorin rakennushankkeet ovat romuttaneet vuosien työn, jota tuhannet työntekijät ovat tehneet lentoyhtiön maineen eteen.

Ilmaveivauksen suurin ongelma ei ole edes yhtiön maineen menetys. Ongelma on konkreettisempi. Tilasin lentoliput tällä viikolla. Koska Vehviläisen ja kumppanien ylilyöntien takia on päivänselvää, että ammattiyhdistyksen pinna on poikki, odotettavissa on työtaisteluita. Eli Finnairin lentoja uhkaa kilpailijoita todennäköisemmin peruutus. Turhan sähläämisen välttämiseksi tilasin lippuni kilpailijalta. Maine menee, kauppaa menee.

Typerien virheiden vielä tökerömpi peittely käy kalliiksi avoimessa maailmassa.

 

Viestintäkonsultin sieppausyritys oli mainostemppu

No Comments

Eilen päätin kirjoittaa otsikon tänään. Tulos on nähtävissä yllä.

Kuten hyvässä otsikossa aina, tässäkin on jotain omaa ja jotain lainattua. Synnytys ei ollut helppo, kätilö ansaitsee palkinnon. Kainolossani ei ole Ketun-häntää, hikeä se on. Inspirointi perspiroittaa.

Kirjoitan tähän otsikon huomenna

1 Comment

Olin nuorena huippumyyjä. Pidin ihmisistä, pidin myymisestä. Rakastin siitä saatavaa välitöntä palautetta. Oli ihan sama, mitä sain myytäväkseni. Myin vihanneksia, levyjä, konttoritarvikkeita ja yhden kesän käyttötavaroita saaristolaisille toisella kotimaisella. Jos en saanut vahvasti murteella esitetystä tilauksesta selvää, yritin ymmärtää edes määrän ja kirjoitin paperille, miltä tilaus oli korviini kuulostanut ja kysyin puhelun loputtua tulkinta-apua työkavereilta.

Uskoin sanojen voimaan. Mainostyöuran alkuvuodet kiipesin perse edellä puuhun: Laatu korvasi määrän. Osasin kiteyttää otsikon. Tiesin, että ostopäätös ja ensivaikutelma tehdään vain kerran, siksi latasin kaiken ensikosketukseen. Vanhemmiten aloin arvostaa ingressiä. Siitä oli lyhyt matka siirtyä leipätekstin kautta taustatöitä tekeväksi planneriksi. Siirtyessäni plannerista vastuun toimeksiantajalle siirtäväksi konsultiksi huomasin ajaneeni umpikujaan.

Urakierto on etäännyttänyt minut ihmisistä. Konsulttina osaan kertoa, miten otsikko pitäisi kirjoittaa, mutta osaanko kirjoittaa sitä itse. Otan siitä selvää heti huomenna.

 

Tapahtui näinä päivinä, että työmatkustaminenkin oli verolle pantava

No Comments

Nyt hallitus järki käteen. Medioissa liikkuu huhu, että verottomiin matkakorvauksiinkin oltaisiin kajoamassa. Se ei yksinkertaisesti käy. Tai siinä nyt ainakaan ei ole mitään järkeä. Otan esimerkin.

Kerrotaan, että matkakorvauksia alettaisiin mahdollisesti verottaa alueilla, joilla julkinen liikenne toimii hyvin. Itse asun Turussa ja käyn keskimäärin kolme kertaa viikossa Helsingissä. Pääsen sinne junalla tai bussilla miltei puolen tunnin välein. Julkinen liikenne myöhästelee, mutta toimii.

Mutta sitten tulkintaerimielisyyksiin.

Palaverini alkaa Helsingissä Pitäjänmäellä kello 8:30.  Minun pitää lähteä Kupittaan asemalta 5:37-junalla , joka on Helsingissä 07:34. Turussa ensimmäinen kaupunkibussi kulkee aamulla kello 5:15 ja se on perillä asemalla 5:44. En siis ehdi. Omalla autolla olisin Pitäjänmäellä puolessatoista tunnissa.

Voin toki yrittää siirtää palaveria tunnilla (samalla myös seuraava palaveri on siirrettävä tai jätettävä kokonaan väliin).  6:28-juna on Helsingissä 8:25, joten minulla on hyvää aikaa siirtyä bussilla Pitäjänmäelle. Turussa minun pitää lähteä kotoa junaan ehtiäkseni 5.35. Omalla autolla ajaessani voisin lähteä kaksi ja puoli tuntia myöhemmin. Tämä ei houkuta käyttämään julkisia, varsinkin kun harvoin ajan yksin.

Normipäivänä minulla on pääkaupunkiseudulla kolme tapaamista, usein eri puolilla metropolia. Julkisia käytettäessä palavereja ei ehkä uskaltaisi sopia kahta enempää, sillä sisäisiin siirtymisiin kuluu helposti aikaa tunti, omalla autolla monesti yli puolet vähemmän. Kolmen palaverin päivänä kokousten välisiin julkisiin siirtymisiin tulisi varata siis pari tuntia enemmän. Tämä merkitsisi puolestaan neljättä viikoittaista matkapäivää Helsinkiin.

Kotimatka julkisilla on yhtä hankala. Palaveri päättyy Espoossa 16:15. Bussi asemalle. Viiden juna on Turussa seiskalta, bussi asemalta kotona kello 19:54. Omalla autolla olisin kotona ennen kello 18. Julkisilla työpäiväni venyisi entisestään 4,5 tunnilla ja palavereista jäisi mahdollisesti yksi pitämättä.

Vapaa liikkuminen on kansalaisoikeus. Toki itsekin suosin julkisia silloin, kun se on ajankäytöllisesti järkevää tai edes mahdollista. Mutta edellä kuvaamani esimerkki oli realismia. Verotuksella julkisiin pakottaminen tekee työpäivästäni tehottomamman ja entistä pidemmän. Jos näin päätetään, ripustan hanskat naulaan.

Kannatan julkista liikennettä. Sen käyttämiseen ei saa pakottaa verottamalla. Ei tarvita verokeppiä, jos junat ja kaukoliikenteen bussit pysyvät aikatauluissa ja liityntäreitit ovat kunnossa. Ja jos julkisen kaukoliikenteen tariffit olisivat jollakin järjellisellä tasolla.