Maratonunelmia

2 Comments

Arvostan Björn Wahlroosia ja Jari Sarasvuota, joilla on kanttia nostaa keskusteluun poliittisesti epäkorrekteja puheenaiheita, joita muut eivät uskalla tehdä. Molemmat avaavat keskustelun optimaalisen mediahuomion saavuttaakseen usein varsin dramaattisesti. Mutta kun pöly laskeutuu, kiveen on kirjoitettu viisauksia, kuten Sarasvuolla viikonloppuna:

“Jos istumatyötä tekevä saa polvivamman maratonharrastuksen takia, hänen pitää luopua maratonunelmasta eikä ottaa sairauslomaa.”

On selvää, että työnantajan tulee vastata työntekijöidensä työperäisistä sairauksista. Mutta johonkin raja tulee vetää. Amerikassa on keskusteltu surun medikalisoimisesta. On todettu, että suru ei ole sairautta. Uskaltaisin kokeilla sanan suru tilalle sanaa työuupumus.

Lääkityksen sijaan lääkärien ja työnantajan pitäisi tarjota työuupumuksesta kärsiville työntekijöille mieluummin aikaa, myötätuntoa ja kuuntelevaa korvaa kuin sairaslomaa. Olen 100%:sen varma siitä, että diagnosoiduista työuupumistapauksista valtaosa juontaa ihmisen vapaa-ajalta. Työnantaja on helpompi saada maksamaan työntekijänsä työuupumus kuin avioeroprosessi tai budjetin ja aikataulun tuplasti ylittänyt rakennusprojekti.

Joskus tuntuu, että työnantajan tulee kantaa vastuu myös työntekijöidensä vapaa-ajasta. Kantavatko työntekijät vapaa-aikanaan vastuuta työstään? Jos vastaus on kyllä, siinä tapauksessa työnantajankin tulee kantaa vastuunsa.

Samassa veneessähän tässä ollaan?

 

Ruudun takaa

No Comments

Rahat säästyvät, jos tyytyy pelkkiin näyteikkunaostoksiin.

En oikein ymmärrä, miksi maailmassa on yhä yrittäjiä, joilla on nettisivut, joista ei voi ostaa mitään. Menen iPadillani heidän liikkeeseensä ja he lyövät kassan kiinni nenäni edessä.

Eilen viimeksi kävin itävaltalaisessa liikkeessä ja ihastuin sen tuotteisiin. Tavarat olivat nätisti esillä virtuaalivitriinissä ja tein ostopäätöksen nopeasti. Mutta sitten alkoivat ongelmat. Hintoja ei löytynyt mistään, ei myöskään tarkempia tuotetietoja eikä verkkokauppaa. Lähetin meilin kauppiaalle ja kysyin, ovatko tuotteet ylipäätään myytävänä? Sain vastauksen muutamassa tunnissa:

Dear Juuso

My works are for sale indeed. Either through my representatives or directly through me. It depends which kind of work. What are you interested in?

Very best wishes, Lukas

Vastasin vastaukseen. Nyt taas odotellaan.  Täydellisessä maailmassa tuote olisi jo matkalla.

Yrittäjät: sulkekaa verkkosivunne > avatkaa verkkokauppa.

 

 

 

 

 

Solidaarinen veronkevennys

2 Comments

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ehdottaa uutta ns. solidaarisuusveroa yli 100.000 euroa vuodessa ansaitseville. Ministeri on totaalisen hakoteillä. Veronkiristys ei saa suomalaisia yrittämään enemmän. Sama kuin ehdottaisi pituushyppäjälle, että mitä pidemmälle hyppäät, sitä teräväsärmäisempää sepeliä laatikossa odottaa.

Minulla on toisenlainen ehdotus. Suomessa on satoja tuhansia yksinyrittäjiä, jotka eivät uskalla palkata ensimmäistä perheen ulkopuolista työntekijää. He tietävät, miten suuresti palkan sivukulut rasittavat työnantajaa.  He tietävät, että vaikka heillä olisi tarjota työtä ulkopuoliselle, ainakin työsuhteen alkuaikana he joutuvat tinkimään merkittävästi omasta tulotasostaan työntekijän eduksi. Ehdotankin, että yrittäjälle, joka palkkaa ensimmäiseksi ulkopuoliseksi työntekijäkseen työttömän työnhakijan, myönnetään ns. solidaarisuustukena määräaikainen 10 %-yksikön huojennus tuloveroprosenttiin.

Uskon, että minun ehdotukseni tuo Suomelle enemmän hyvää kuin Urpilaisen malli.

 

95.857

2 Comments

Autollani on ajettu 95.857 kilometriä, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan huollossa. Maanantaina olin Hesepesussa. Huoltokirja oli yhtä puhdas kuin auto itse. Ei autossani nytkään mitään vikaa ollut, mutta ajattelin, että kait sitä pitää joskus huoltaakin.

Vein auton aamulla huoltoon. Palvelu on erinomaista. Työmääräys näytettiin etukäteen. Siinä oli kaikkien toimenpiteiden hinnat eriteltynä. Mutta miten ihmeessä sytytystulppa voi maksaa 49,80 e/kpl? 300 euroa tulppien vaihdosta! Kate on kohdallaan. Tosin ajettua kilometriä kohden kustannus on hyvin siedettävä. Pissapojan täyttö maksoi vain 4,60.

Josko uusilla tulpilla ja kirkkaalla öljyllä puhaltaisi seuraavat sata tuhatta. Moottorin kehrätessä voin kuunnella vaikka Kris Kristoffersonia tai Viljami Kukkosen Mörönsyöttiä.

 

Piilokalorit

No Comments

Lounassalaatti sisältää pahimmassa tapauksessa yhtä paljon rasvaa kuin XL-hampurilainen. Ongelma syntyy, kun kevyen salaattiannoksen voitelee öljyisellä salaattikastikkeella tai majoneesilla. Ruokalusikallinen kastiketta sisältää helposti yli kymmenen grammaa rasvaa ja sata piilokilokaloria.

Viikonloppuna törmäsin piilotyöhön. Laskin lähettäneeni perjantain klo 18 ja maanantain klo 8 välillä 48 työmeiliä. Jokaisen lähettämistä oli edeltänyt vähintään yksi vastaanotettu. Jos yhden sähköpostin kirjoittamiseen ja lukemiseen meni 2-3 minuuttia, uhrasin vapaa-ajallani neljä tuntia piilotyöhön.

Nämä neljä tuntia ovat pois ajasta läheisteni kanssa. Voi toki oikeutetusti kysyä, miksi luin meilini. Oikeutetusti saanen vastata tähän piilosyytökseen;) Esimerkiksi tänään aloitin työt klo 7:30 ja ajattelin lopettaa ne klo 16:30. Ajan kaupan kautta kotiin. Tiedän, että kun avaan kotona ruokailun jälkeen meiliboksini noin klo 18, siellä odottaa 15-20 vastaamatonta viestiä. Asiakkaat, yhteistyökumppanit ja työkaverit ovat lähettäneet viestejä palaveriputken päätyttyä ennen kotiin lähtöään.

Lähden huomenna Helsinkiin klo 6:30 ja vietän päivän aika tarkkaan kolmessa tapaamisessa. Olen kotona joskus kello 18. Jos en vastaa tämän päiväisiin meileihini tänään illalla, en ehdi tekemään sitä huomenna työpäivän aikanakaan. Moni viesti edellyttää nopeaa reagoimista eikä voi odottaa keskiviikkoon.

Vastaan siis meileihin iltaisin. Jos käyn illalla netissä, huomaan joka kerran sähköpostin ikonista, että boksissa on uusia vastaamattomia viestejä. Luonne on heikko ja luen ne. Ja vastaan niihin. Siksi päätin armahtaa itseni tänään hankkimalla iltakäyttöön iPadin. Ensitöikseni heitän siitä roskiin meiliohjelman.

 

Väärän johtajan päivä

No Comments

Danten Jumalaisen näytelmän mukaan ahneus on seitsemästä kuolemansynnistä vasta viidenneksi pahin. Väärin käytettynä ahneus on kuitenkin syntien ykkönen.

Menestyäkseen organisaation tulee olla ahne menestykselle. Tiedän mistä puhun. Olen ollut siellä. Ahneus on hyve, jos se valjastetaan yhteisen hyvän tavoittelemiseen.

Kuolemansynti ahneudesta tulee väärin käytettynä: kun organisaation johtajaksi noussut näkee uuden asemansa mahdollistavan oman etunsa maksimoimisen. En tunne taloushistoriastamme tapausta, jossa osaoptimointi olisi osoittautunut organisaation eduksi.

Hälytyskellojen ja tuomiopäivän pasuunoiden tulee soida, jos uusi johtaja neuvottelee itselleen työsuhde-etuja, joista hänen alaisensa voivat vain haaveilla. Jos alamaiset joutuvat tyytymään neljän viikon kesälomaan, en tiedä epämotivoivampaa kuin johtajan kuuden viikon loma. Kun organisaatio saa ensimmäisen pohjakosketuksensa, vain Francesco Schettinon kaltaiset raukkamaiset petturit piiloutuvat purserinsa selän taa. Tiedän mistä puhun. Olen ollut siellä.

Johtajan tehtävä on ajaa yrityksen, sen omistajien ja työntekijöiden etua. Siinä hyvin onnistuessaan hän on oikeutettu saamaan siitä kilpailukykyisen korvauksen. Hyvin tehdyn työpäivän jälkeen johtajan on hyvä mennä illaksi kotiin. Työsuhdeasuntoon.

Johtaja, joka etsii asemallaan pelkästään mahdollisuuksia oman etunsa ajamiseen, ei voisi koskaan olla ainakaan minun johtajani. Titteli väärän johtajan käyntikortissa on vain tahra paperilla.

 

 

 

Järki vai turhamaisuus?

No Comments

Vanhempi poikani täytti viime viikolla 18 vuotta ja hän saa ajokortin kevään kuluessa. Perheessämme on jo kaksi autoa, asumme lähellä kaupungin keskustaa, bussit kulkevat 50 metrin päästä, mutta olen silti ajatellut ostaa pojalle oman auton.

Tiedän, että ajatus on järjetön. Muistan kuitenkin oman nuoruuteni, jossa oma auto oli vapauden symboli. Tai olisi ollut. Itse en sellaista koskaan saanut.

Eikä siinä kaikki, että aion hankkia turhan auton, aion hankkia turhan² auton:  Jonkun täysin käyttökelvottoman, loppuunajetun kahden hengen avoauton tai vastaavan. Autohankkeeni on myös elävä esimerkki siitä, miten polvi paranee pojasta. Juhlakalu ei itse autoa kaipaa. Jos kysyisin häneltä, millaisen auton hän haluaisi jos sellaisen hankkisin, tietäisin vastauksen ennakolta: “Ei mitään väliä. En ainakaan mitään erikoista.”


 

Märän liidun tuoksu

No Comments

Olen painanut koko viikon kuin tuli persiin alla. Työpäivät ovat venyneet 15-16 -tuntisiksi. Nyt pahin ruuhka on purettu ja päätin eilen illalla laittaa kiireelle stopin. Turvauduin taas vanhaan konstiin.

Kävin illalla läpi viikolla vastaamatta jääneet puhelut, viestit ja meilit. Listan valmistuttua printtasin 46-rivisen A4:sen. Aamulla aloin purkaa sumaa rivi kerrallaan. Kun homma oli suoritettu, yliviivasin sen paperistani. Kahden tunnin spurtin jälkeen jäljellä on enää kaksi riviä.

Digitaalisessa ja virtuaalisessa maailmassa työn konkretisoiminen auttaa monesti. Yliviivatessa todella näkee työnsä tuloksen. Ehkä tämä on peruja kouluvuosilta: Rakastin järjestäjän tehtäviä. Liitutaulun pyyhkiminen oli parasta mitä tiesin. Puhdas liitutaulu oli houkutteleva kuin avoin ovi.

Rästitöiden ruokkoaminen nostaa yhä nenääni nostalgisen märän liidun tuoksun.

 

Festina lente

No Comments

Syke hidastuu. Sirukorttiautomaattien myötä kauppojen kassoilla on pitkästä aikaa jonoja. Lähikaupoissa jonot pitenevät vieläkin pidemmiksi palveluvalikoiman monipuolistuessa. Samalla kun maksaa kevytmaidon ja Gotler-makkaran, voi hoitaa postiasiat ja jättää Keno-rivin. Varsinkin ikäihmiset ottavat asioimisesta kaiken irti. Heille keskustelu kassan kanssa saattaa olla päivän ainut ihmiskontakti. Kassatoimihenkilöt ansaitsisivat koulutusta ihmisten uudenlaiseen kohtaamiseen. Viimeksi tänään huomasin, miten tärkeää työtä he tekevät.

 

Yhteinen tulevaisuus

No Comments

En ole ihan varma siitä, onko tänään vihdoin päättyvä presidentinvaalikampanja tehnyt palvelusta poliittiselle keskustelullemme. Riippuu siitä, miten hävinneen ehdokkaan turhautuneiden kannattajien halu vaikuttaa saadaan kanavoitua paremman Suomen rakentamiseen.

Toisella kierroksella reilut miljoona äänestäjää antaa ainoan äänensä ehdokkaalle, joka hiipuu uutiskuvista viikon kuluessa.  Voisiko vaalijärjestelmää kehittää niin, että toiseksi jääneellekin annettaisiin joku mahdollisuus edustaa äänestäjiensä kantaa? Nyt on vaarana, että isänmaallemme pelkkää hyvää tehnyt arvokeskustelu vaimenee kuudeksi vuodeksi. Koko kansan presidentillä ei pidä olla opposiota.

Keskeinen kysymys on, toimiiko sosiaalinen media myös jälkimarkkinointikanavana. Spämmäyksen puolelle mennyt oman ehdokkaan ennakkohypetys kääntyi tasapuolisesti molempia ehdokkaita vastaan. Toivottavasti pettymys saadaan kanavoitua somessa rakentavammin.

Ennen vaaleja tuntui, että statuspäivitysten jaettu ääni oli monelle kaksinkertainen ääni. Toivottavasti huomenna jaettu pettymys puolittaa turhautumisen. Vaalikampanjan aikana olemme tehneet historiaa. Sen pohjalle on hyvä rakentaa parempaa tulevaisuutta. Sen rakentamisessa tarvitaan tasapuolisesti meitä kaikkia.

 

 

Older Entries