Kääryle

No Comments

En ole kovin estoinen. En edes ruokapöydässä. On kuitenkin pari nou-nouta ylitse muiden. Syön tuskin koskaan sianlihaa. Ja vain kerran olen syönyt kaalikääryleitä ja nahkiaisia.

Kääryleen maistaminen oli aikanaan niin kokonaisvaltaisen epämiellyttävä elämys, jotta en ole kiusannut itseäni suotta uusinnalla. Mitään järjellistä perustetta käärylekammolleni ei ole. Vika ei ole raaka-aineissa. Se on korvieni välissä.

Perjantaina sain postissa Kalle Kirstilän ja Robert Segerin ensiselailulla erittäin laadukkaalta vaikuttavan Pieni suuri kaali –kirjan. Kiitos kirjan lähettäjälle, kuka se onkaan. Saatetta postissa ei valitettavasti ollut.

Huomenna on hyvä päivä selättää taas yksi elämää rajoittava ennakkoluulo. Taidan kokeilla sivun 50 Savoijin kääryleitä Peter Kobben tapaan. Varmuuden vuoksi taidan kuitenkin korvata nauta-sian paisti- tai lammasjauhelihalla.

 

± 0

No Comments

Toverini Janne kirjoitti tänään kääntävän selkänsä negatiivisuudelle. Hän lupasi olla positiivinen, innostaa ja innostua.

Olisipa minulla voimia ja malttia olla hänen kaltaisensa. Tiedän, ettei ole. Valehtelisin jos väittäisin. Lohduttaudun sillä, että positiivisuus tarvitsee vastavoimakseen negatiivisuutta.

Dramaturgia syntyy jännitteistä. Pelko purkautuu nauruun. Itku pitkästä ilosta. Meillä kaikilla on syytä pyrkiä positiivisuuteen. Mutta meidän ei tule hävetä myöskään negatiivisia ajatuksiamme.

Miinus ei muutu plussaksi vain tahdonvoimalla. Mustasta ei saa valkoista puhumalla. Paras keino hoitaa negatiivisuutta on pysyä puolueettomana; kuunnella ja ymmärtää. Kun maaperä kääntyy neutraaliksi, sille on helpompi kylvää Jannen toivomia positiivisuuden siemeniä.

 

Elämän kolmiottelu

No Comments

Elämässä tasapainoilu on vaikeaa. Aikaa pitää riittää työn ja perheen lisäksi myös itselle. Kolmella tukijalalla taiteilu on haasteellista, kuten jokainen Alvar Aallon jakkaralle koskaan kiivennyt tietää.

Suomen kuuluisin triahlonisti,  eurooppaministeri Alexander Stubb nousee kolmijalalle ja lukee meille järkkymättä päivän epistolan:

” Businessasiat ehtii hoitaa businessaikana, ja muina aikoina voi käyttää modernin teknologian mahdollisuuksia. Ei tämä ole enää 1970-luvun pitkien lounaiden aikaa, vaan 2010-luvulla pitää keskittyä tärkeämpiin asioihin.”

Stubb sanoo, että hän kieltäytyy iltamenoista ja on kotona viimeistään kello 18:30. Tänään eurooppaministerimme ehti postata blogiinsa Arlandasta. Hän näkee kirjoituksessaan, että Ruotsissa suhtautuminen yrittäjyyteen, riskeineen ja mahdollisuuksineen, on positiivisempaa kuin meillä Suomessa. Alexin päivän kohokohta olikin osallistuminen Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin 75-vuotisjuhlalounaalle.

“Tilaisuudesta teki erityisen se, että minulla oli mahdollisuus ajatusten vaihtoon Ruotsin ehkä merkittävimmän talouselämän vaikuttajan, Jacob Wallenbergin kanssa.”

Kertoikohan Alex Jacobille, että businessasiat ehtii hoitaa businessaikana, ja muina aikoina voi käyttää modernin teknologian mahdollisuuksia. Ei tämä ole enää 1970-luvun pitkien lounaiden aikaa, vaan 2010-luvulla pitää keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Olen alisuorittaja. Vaikka edellisestä pitkästä lounaastani on varmaan kymmenen vuotta, en ole ehtinyt sen jälkeenkään kovin usein kotiin puoli seitsemäksi. Ministerin ja yrittäjän erottaa siitä, että ministeri ehtii katsoa Emmerdalen suorana, yrittäjä vasta nauhalta;)

Ja siitä, että ministerit sanovat Suomen tarvitsevan lisää yrittäjiä. Jostakin syystä yrittäjät eivät vaadi lisää ministereitä.

 

 

Haluatteko kuunnella omaa ääntänne vai vastaukseni?

No Comments

Olen ehdolla SEFEn hallitukseen. Torstaina olin nimitystoimikunnan haastattelussa. Haastattelijoita oli kymmenkunta. Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä ikuisena yrittäjänä minulla on kokemusta haastatteluista vain pöydän toiselta puolen. Olikin kiinnostavaa kuulla, mitä minulta kysyttiin.

Olen 46-vuotias ja toiminut samalla toimialalla yli 20 vuotta. Perustamassani yrityksessä työskentelee 130 henkilöä.

” Vaikutat kovin impulsiiviselta ja innostuneelta. Osaatko olla pitkäjänteinen?”

Olen 46-vuotias ja toiminut samalla toimialalla yli 20 vuotta. Perustamassani yrityksessä työskentelee 130 henkilöä.

” Hallitustyöskentelyssä käsitellään myös tylsiä asioita. Jaksatko paneutua myös niihin?”

Olen 46-vuotias ja toiminut samalla toimialalla yli 20 vuotta. Perustamassani yrityksessä työskentelee 130 henkilöä.

” Hallituksen jäsenen tulee tavata tärkeitä sidosryhmiä. Miten tulet toimeen erilaisten ihmisten kanssa?”

Olin pukeutunut haastatteluun, kuten yleensä: H&M:n mustat kapeat farkut, T-paita, college-blaiseri, Conversen tennarit, palestiinalaishuivi ja lippis. Kuikuilin kysymyksiin vastatessani Vaakunan kymppikerroksen ikkunoista maisemia. Kravatti, korulauseet ja kiiltonahkakengät kuristavat minua. Mutta siitä huolimatta olen ihan hyvä ekonomi.

Ei ole kauppatieteilijää kenkiin katsominen.

Pikkusisko

No Comments

Sain eilen Facebookissa viestin.  Vaimoni pikkusisko oli merkinnyt minut perheeseensä kuuluvaksi ja järjestelmä pyysi minua vahvistamaan päivityksen. Vahvistin sen mitä mieluiten. Mutta eipä vahvistus sinällään riittänyt. Minun piti määrittää sukulaisuuden laatu. Vaihtoehtoja oli reilut kymmenen, mutta yksikään niistä ei ollut puolison sisar. Joku oli kuitenkin valittava. Valitsin minulle mieluisimman vaihtaehdon: Minulla on vihdoin pikkusisko. Ja juuri sellainen pikkusisko, jollaisen olen aina halunnut.

 

Metsäjätti

1 Comment

Parhaat muistot eivät synny viiden tähden hotelleissa. Niitä ei ole vispattu sampanjavispilällä.

Mökkiä siivotessani löysin poikieni kirjoittaman pizzapohjaohjeen. Ja vuosia vanhoja Yatzy-tuloskortteja. Muistoja yhdessä olemisesta, yhdessä tekemisestä. Luin illalla Miika Nousiaisen Metsäjätin. Kirja oli kerrassaan erinomainen. Muita koskettavammaksi nousi toisen päähenkilön, itsetunto-ongelmien kanssa painivan Jannen ajatus:

” Minä toivon, että kaikista tulisi onnellisia ja sitten vasta erityisiä jos voimia riittää. Tai mikä minä olen puhumaan. En ole onnellinen, enkä erityinen, enkä varsinkaan erityisen onnellinen.”

Omissa silmissään Janne ei ollut erityinen. Minun mielestäni hän oli. Jannen ajatusta mielessä kerratessani, minusta tuli onnellisempi. Erityisen onnellinen. Onni on ympärillämme. Se vain pitää malttaa löytää.

 

Maksuvälinepetos

1 Comment

80-luvulla Turun  Hämeenkadulla oli iäkkään rouvan pitämä kemikalio. Oveen oli tekstattu pankkikortin ja shekkivihon kanssa operoivia huikentelijoita varten vapisevalla, mutta selkeällä käsialalla: ”Meillä voi maksaa Suomen markoilla.”

Viesti oli selkeä. Minun oli syytä kävellä Wiklundin kosmetiikkaosastolle vinguttamaan OP-Kultakorttiani, mikäli nenäni kaipasi uutta tuubia 13-19 –finnivoidetta.

Finnini ovat vuosien varrella kuivuneet omaan mahdottomuuteensa. Kaipaan kuitenkin jotakin 80-luvulta: Kemikaliorouva olisi tänään kovan luokan konsultti.

Olin eilen verkko-ostoksilla useammassakin verkkokaupassa. Löysin etsimäni lennot ja kannoin ostoskorini kassalle. Otin lompakostani luottokorttini maksaakseni ostokset. Halusin maksaa lennot Diners Clubilla siihen sisältyvän matkavakuutuksen vuoksi. Yksikään kauppa ei huolinut korttiani. Olisi kelvannut Amex, Master tai Visa. Asia on sinänsä ihan ok, mutta miksi minun piti tehdä ostokset, kantaa ne kassalle ja vasta sitten saada pakit? Miksei minulle kerrottu selvästi ja etukäteen, millä keinoin saan maksaa? Nyt jätin ostoskorini kassalle mieleni pahoittaneena.

Ainoana synninpäästön saa SMT, sillä heidän etusivullaan kerrotaan selkeästi käyvät maksuvälineet. Harmittavasti sielläkään ei Diners kelvannut. Dinersin omilta sivuilta löytyy lista matkatoimistoista, joissa kortti käy. Siinäkään listassa ei ole mainintaa, että verkkokauppa on poikkeus.

 

Newer Entries