Kuminaa

No Comments

Neljäsosa maailman kuminasta viljellään Suomessa. Intensiivinen kasvukausi ja valoisat yöt tuovat Suomikuminaan erityistä aromia.

En tiedä miltä kuminapelto näyttää. Se on outoa, sillä Talouselämän jutun mukaan sitä viljellään jo 20 000 hehtaarilla. Se on paljon, sillä esimerkiksi sokerijuurikasta viljellään 14 000 peltohehtaarilla. Jurttipeltoon törmää silti yhä koko ajan. Viljelläänköhän kuminaa idässä ja pohjoisessa?

Minulla on hieman hampaankolossa kuminaa kohtaan. Tullessani Turkuun opiskelemaan vuonna 1984 lähikaupassani oli vielä leipäosastolla palvelutiski. Ostin elämäni ensimmäisen turkulaisen ruisleivän. Kysyin myyjärouvalta, että onko leivässä kuminaa. En halunnut missään nimessä kuminaleipää.

Myyjä vastasi kysymyksellä: “Et sää taida Porista kotoisin olla?”

Ohrakryynivellin, Annan marengin ja nahkiaisten lisäksi Pori oli ainakin 70-80 –luvuilla kuuluisa siitä, että paikallisen Porin Poika –leivän pääasiallinen raaka-aine tuntui olevan kumina. Se maku on väkevä muisto lapsuudesta.

 

27

No Comments

Olen joskus kirjoittanut, että naisille on helppo tehdä mainontaa. Onnistuu melko varmasti, kunhan kuvittelee kohderyhmäkseen 27-vuotiaat. Nuoret haluavat olla vanhempia, vanhat nuorempia. Vedenjakajana toimii legendaarinen tjugosju.

Naiset! Nauran hiljaa sisäänpäin.

Olen satakuntalaiselta sivukylältä kotoisin oleva 46-vuotias mies, joka törmäsi viikonloppuna Barcelonassa herrainvaatehtimoon, josta olisin voinut ostaa kaiken. Antony Moraton nettisivuilla sanottiin brändin olevan suunniteltu urbaaneille ja dynaamisille 18-35 –vuotiaille. Miehille, joille todellinen luksus syntyy omasta tyylitajusta.

Nauran ääneen. Nauru tulee suoraan sydämestä.

Koska olen se arvoinen.

 

Kolmas toivomus

1 Comment

Hinkkasin äsken useampaakin tyhjää Pepsi Maxx -pulloa, mutta korkin avattuani ne humisivat tyhjyyttään. Niissä ei ollut henkeä. Jos olisi ollut, olisi käyttänyt heti kolme toivomustani.

1)   Henki, anna minun rakastaa vähemmän

Teen päätökseni muiden ihmisen ehdoilla. En ole koskaan oppinut ajattelemaan itseni kannalta. Päätöstä punnitessani ajattelen aina ennen muita kuin itseäni. Kuulostaa ylevältä ja itsekehulta. Se ei ole sitä. Jos ei osaa aidosti arvostaa itseäsi, ei osaa arvostaa muitakaan. Henki, anna minun rakastaa vähemmän.

2)   Henki, anna minulle vähemmän intohimoa

En näe harmaan sävyjä. Väreistä puhumattakaan. Minulle elämä on mustavalkoinen. Se on on tai se on off. Joko tai. Rakkautta tai vihaa. Pimeää tai valoisaa. Oikein tai väärin. Heittäydyn mukaan raivokkaasti tai jään rannalle halveksimaan lähtijöitä. Henki, anna minulle vähemmän intohimoa.

3)   Henki, anna minulle kolmas mahdollisuus

Voinko vielä vaihtaa? Voinko peruuttaa kaksi ensimmäistä ja säästää ne pahan päivän varalle? Keksin vielä paremman. Se oli koko ajan tässä ihan silmieni edessä. Se oli liian lähellä, jotta olisin voinut huomata sen. Palauta rakkauteni ja intohimoni, ole niin hyvä. Mutta henki kiltti, anna minun vihdoin hyväksyä itseni.

 

 

 

Yhden miehen lukupiiri

No Comments

Kesällä tuli lueskeltua. Tässä yhden rivin luonnehdintoja ja arvioita hotelliarvosanoilla. Voin lämpimästi suositella jokaista vähintään neljä tähteä saanutta.

David Nicholls / Sinä päivänä ****

Haikean suloinen ja toden tuntuinen tarina omasta ikäpolvesta.

Tuomas Vimma / Gourmet ** +

Kikkailun itsetarkoituksellisuus kävi aina välillä rassaamaan.

Colm Toibin / Brooklyn *****

Upeasti kirjoitettu, upeasti käännetty kertomus ihmisen ikävästä toisaalle.

Woody Allen / Pelkkä anarkiaa ***

Allenin mielikuvitusta ei voi kuin hämmästellä.

Ron Currie, Jr / Juniorin erikoinen elämä ***+

Kerronnan oivaltava rakenne nosti odotukset ehkä turhankin korkealle.

Daniel Glattauer / Kun pohjoistuuli puhaltaa **

Lopulta en koskaan pidä saksalaisesta kirjallisuudesta, vaikka juoni olikin koukuttava.

Sebastian Faulks / Viikko joulukuussa ****+

Aika perinteinen ja ennalta arvattavakin, mutta erittäin yleisivistävä aikamme kuvaus.

Annakaisa Iivari / Juhannus italialaiseen tapaan **+

Helmeilevän piikikästä sadepäivän lukemista.

David Mitchell / Black Swan Green ***+

Todentuntuinen ja nostalginen kertomus meille 80-luvulla nuoruuttaan eläneille.

Riku Korhonen / Savumerkkejä lähtöä harkitseville ***

Tuokiokuvia rakkaasta kotikaupungistani.

Dan Fante / Moottorisahasäkeitä ***+

Kaiken angstin seasta löytyy lopulta usko tulevaisuuteen.

Bernardo Atxaga / Tuolla taivalla ****+

Tiivis ja taitavasti kirjoitettu tarina matkasta irti menneisyyden haamuista.

Luis Bunuel / Viimeinen henkäykseni *****-

Hämmästyttävä tarina hämmästyttävän ihmisen hämmästyttävästä elämästä.

Kristina Wennergren / Axel Fredenholmin viisauden säännöt **-

Aika kevyestä hötöstä löytyy pari-kolme helmeä.

Augusten Burroughs / Maagista ajattelua *****-

Elämänmakuisia tarinoita yhdeltä aikamme omalaatuisimmalta kertojalta.

Riku Korhonen / Hyvästi tytöt ****+

Loman ehdottomasti paras kotimainen.

Irène Némirovsky / David Golder ****+

Vuonna 1929 kirjoitettu kirja, joka on tuskallisen ajankohtainen.

 

 

 

 

 

Etiketin kääntöpuoli

No Comments

Tulimme eilen kotiin viikonloppumatkalta Barcelonasta.  Kotiinpaluu oli hyvin erilainen kuin se olisi ollut vaikka parikymmentä vuotta sitten.

Ajallaan ollut kone joutui odottamaan ruuhkan vuoksi parkkipaikkaa kentällä parikymmentä minuuttia. Matkalaukkuhihnalla oli kaaos. Meidän lentomme lisäksi samalla hihnalla pyöri puolitoista tuntia laskun jälkeen vielä odotetut Rooman lennon matkatavarat.  Joku huusi epätoivoisena hihnan äärellä, että ”onko täällä taas hidastuslakko.” Kuulutuksista ei ollut edes tarkoitettu saatavan selvää. Joku hermonsa menettänyt  törmäsi matkalaukkukärryllä nilkkaani. Lennollamme oli paljon espanjalaisia ja Helsingin kautta Tukholmaan jatkavia ruotsalaisia. Suomalaisia matkustajia ei erottanut muista pukeutumiseltaan tai temperamentiltaan.

Kaksikymmentä vuotta sitten olisimme saapuneet Helsinki-Vantaalle, missä kaikki olisi toiminut tylsyyteen asti hiotulla yllätyksettömyydellä. Mitä on tapahtunut?

Meidät on pikakurssitettu kansainvälisiksi. Erityisesti nuoret suomalaiset ovat imeneet itseensä eurooppalaisia vaikutuksia niin tehokkaasti, että heitä voidaan syystäkin pitää taas ilman Pisa-tutkimuksiakin mallioppilaina.  Osaamme eurooppalaisen etiketin, hidastuslakot ja puhumme loistavaa englantia. Mutta osaammehan vielä myös suomea? Enkä nyt puhu meistä useimpien äidinkielestä.

 

 

 

 

 

Newer Entries