Niin kuin taivaassa

No Comments

Elokuvien taivaassa yksisarviset kävelevät usvaisilla niityillä seesteisen harppumusiikin tahdittamana. Se ei ole minun taivaani.

Joku on joskus sanonut, että täydellinen rauha ei tarkoita sitä, että oltaisiin paikassa, missä ei ole ääntä, harmia tai kovaa työtä. Rauha tarkoittaa sitä, että voit olla keskellä kaikkea tätä ja silti sielusi on tyyni.

Pumpulipilvisen taivaan vastakohta ei ole tulenpalava helvetti. Työn vastakohta ei ole loma. Siksi meidän kaikkien pitää loman jälkeen taas jatkaa työtä sen puolesta, että jokaisella voisi olla sielussaan rauha myös syksyn työkiireiden keskellä.

 

Italialainen kesä

No Comments

Radiossa haastateltiin juhannusaattona liikkuvan poliisin päivystäjää. Hän sanoi, että juhannus alkaa joka vuosi entistä aiemmin. Aaton ruuhkahuiput ovat siirtyneet aatonaatolle. Tänä vuonna sielläkin jo aamupäivään.

Toista oli ennen. Ennen oli paremmin. (toim.huom.)

Pyydän jo tässä kohden anteeksi, että kirjoitan tästä toistuvasti. Mutta työn arvostuksesta tai sen puutteesta on tullut yhteiskuntamme keskeinen kipupiste. Kun puhumme kestävyysvajeesta, puhumme työn arvostuksen laskemisesta.

Työn tuottavuuden vaatimus kasvaa samaan aikaan kuin työn arvostus vähenee. Yhtälö ei täsmää. Tyypillinen oire on muutaman viime vuoden aikana noussut ilmiö: pehmeä laskeutuminen lomaan. Sen sijaan, että huhkittaisiin viimeisinä työviikkoina rästit pois pöydiltä, aletaankin himmailla, jottei vain lipsahdettaisi lomalle turhan väsyneinä. Ennen neljän viikon kesäloma oli sääntö, nyt poikkeus. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että paria viikkoa ennen varsinaista kesälomaa pidetään viikon stressiloma, jotta jaksetaan painaa juhannusbreikin yli kohti varsinaista lomaa. Joka sekin on venynyt 5-6 –viikkoiseksi.

Ennen siivottiin pöydät ennen lomia, nyt vietetään italialaista lakkoa. Työt tehdään, mutta hidastetulla tahdilla. Eihän lomalle nyt saa väsyneenä lähteä.

Loppuun vielä varoituksen sana: Tarkistakaa kalenterista, ettei elokuun alkuun ole sovittu palavereja. Ihminen menee ihan maitohapoille, jos joutuu vaihtamaan pehmustetun rantatuolin neukkarin puiseen – ihan tosta vaan.

 

Tupakoivat kuolevat nuorempina

No Comments

En ole koskaan polttanut. En ole ajatellut aloittaakaan. Silti olen sitä mieltä, että askien kauhukuvat ja varoitustekstit eivät edistä tupakoinnin vähentämistä.

Tunnistan problematiikan kohdaltani.  Tupakoinnin sanotaan vanhentavan ihoa. Aivan kuten auringon. Tiedän auringon vaarat, mutta sen valon ja lämmön tuoma hetkellinen mielihyvä voittaa tulevaisuuden kauhuskenaariot.  Kuolen mieluummin auringosta rypistyneenä kuin varjossa nahistuneena.

Päinvastoin kuin tupakalla, auringolla on ihmismielelle ja keholle myös paljon positiivisia vaikutuksia. Mutta yhtä kaikki. Tupakointia tai auringonottoa ei lopeteta kielloilla. 17-vuotiaalla on elämä edessä. Ajatus siitä, että tupakan vuoksi hän kuolisi nuorempana on kaukana.

Kun lähdin opiskelemaan kauppakorkeakouluun vuonna 1984, ostin Lacosten pikee-paidan, Cavalet-salkun ja salkkuun askin vihreää Barclayta. Siellä se oli avaamatta pari-kolme viikkoa – niin kuin muillakin. Olin hetken yksi heistä.

En jättänyt kuitenkaan sytyttämättä ensimmäistä tupakkaani sen takia, että tiesin sen ilman varoitusmerkkejäkin saattavan aiheuttaa riippuvuutta ja keuhkosyöpää. Pelasin kuitenkin toto-pelejä ja join light-colaa auringossa. Kaiken uhallakin.

 

Jotakin pysyvää

No Comments

12 vuotta olemme viettäneet talvilomamme ja usein myös pääsiäisen samassa hiihtokohteessa. Menimme aikanamme hetken mielijohteesta ostamaan sieltä mökin, joten sitä on luonteva myös käyttää. Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä ratkaisuun. Kylä on toinen kotipaikkamme. Tunnemme naapurit, leipurit ja puusepät. Tiedämme kuka hioo suksiimme terävimmät kantit, löydämme kylän parhaan karitsan.

Tänään tutustuin virtuaalisesti kahteen minulle tuntemattomaan hiihtokohteeseen parin sadan kilometrin päässä omastamme. Miten houkuttelevalta syrjähyppy alkoikaan tuntua. Olisi helppoa heittäytyä uusien houkutusten vietäväksi. Tiedän silti jo ennalta, mikä tulee olemaan päätöksemme. Jatkamme kuten ennenkin. Elämässä kannattaa olla jotain pysyvää. Varsinkin kotielämässä. Työelämässä riittää lomien jälkeenkin vaihtelua ja haasteita yli oman tarpeen.

Välikausitakki

1 Comment

Onko rehellisyys aina hyvästä? Nokia julkaisi tänään N9-puhelimen, joka ainakin kuvista päätellen on älypuhelimeksi poikkeuksellisen kaunis. Ulkonäkö ja ensiarvioissa kehuttu jämäkkyys ovat keskeisiä valintaperusteitani. Olisinkin valmis vaihtamaan nykyisen loistavasti palvelleen N86-puhelimeni tänään esiteltyyn uutuuteen.

Mutta miksi ihmeessä Nokia kertoi, että kyseessä on ensimmäinen ja viimeinen Meego-puhelin? En olisi halunnut tietää. Ihan kuin takkikauppias sanoisi keväällä välikausitakkia ostavalle asiakkaalle, että ensi viikolla on kyllä lupailtu hellettä…

Kävi N9:lle miten tahansa, se osoittaa sen, että Nokian muotoilu on taas katu-uskottavaa.

Huutavan ääni

No Comments

Ensiapukoulutuksessa annetaan perusohje: ” ”Onnettomuuspaikalla ne, jotka huutavat kovimmin, ovat vähiten kiireellisen avun tarpeessa. Avunhuuto on merkki siitä, että henki kulkee ja henkilö on tajuissaan. Jos ääntä ei kuulu, uhri on todennäköisesti tajuton ja tukehtumisvaarassa.”

Onnettomuuspaikan hiljaiset ovat suurimmassa avun tarpeessa, koska eivät enää pysty tekemään itsestään numeroa. Sama sääntö pätee työpaikoilla: Ne jotka valittavat kiirettään suurimpaan ääneen, hautautuvat epätodennäköisimmin taakkansa alle. Loppuun paletaan vaivihkaa kytemällä – ei näyttävästi isolla liekillä.

Älkää minusta huoliko. Sanon sen ääneen: Kiire! Kunpa ehtisin kaiken;)

 

Luotuja perinteitä

1 Comment

Kadehdin juutalaisia. Kadehdin (suomen-)ruotsalaisia ja italialaisia. Ainakin elokuvissa heillä tuntuu olevan turvallisuutta luovia perinteitä. Minun häissäni ei rikottu laseja. Sukumme ei kokoonnu lasiverannalle rapujuhliin. En ymmärrä pyytää ohikulkevaa ystävääni prosecco-lasilliselle.

Kuin varkain, olen alkanut luoda itselleni omia perinteitä. Kesällä teen lomalistoja. Minulla on kesälomaksi jo kahdeksan kirjaa, jotka aion lukea; kahdeksan levyä, joita aion kuunnella.

Minulla on oma perinne. Se tuo minulle hyvän olon.

 

Me onnekkaat

No Comments

Mainosmiehen pitää aina luoda uutta. Kun biisit ovat valmiina, ne pitää myydä yleisölle – ja ennen sitä toimeksiantajalle. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.

Loma on tänäkin vuonna tarkasti ajoitettu. Taidan jaksaa juuri ja juuri viimeiset 14 aamua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kovemmille uuden luominen ottaa.

Luen kadehtien juttuja muusikoista, jotka vetäytyvät määrittelemättömäksi ajaksi keikkatauolle. Tauko antaa edellytykset uuden materiaalin kehittelemiseen.

Miksi en itse osaa pitää keikkataukoa? Neljän viikon lomasta menee palautumiseen kaksi viikkoa. Tosin palautumista nopeuttaa mökkeily unplugged. iPad narikkaan.

Mutta tiedän entuudestaan miten tämä menee. Kun kesäkirjat on luettu, levyt kuunneltu, konsertit koettu ja kaverit tavattu, elokuun alussa odottaa jo innoissaan töiden alkua.

Vuodenajat tukevat toisiaan. Ilman yötä ei ole aamua. Terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen uhkaa menettää. Työ edellyttää lomaa, loma työtä. Meillä onnekkailla.

 

Lolita meets Memphis Minnie

No Comments

Suunnittelen pistokeikkaa Pori Jazziin. Honey B. & T-Bonesin myyntipuhe on sitä luokkaa, että eihän tässä voi kuin heltyä:

” Paksuja bassolinjoja luovan Honey B:een ”Lolita kohtaa Memphis Minnien”-laulu loistaa etulinjassa samalla kun Esa Kuloniemen slide-kitara menee aivan uusille alueille ja jazz-rumpali Jaska Lukkarisen sävykkäät kompit väistävät kaikki kliseet.”

Pori Jazz, Kulttuuritehdas Kehräämö la 16.7. klo 22.

 

 

 

Salainen resepti

No Comments

David Droga paljastaa Wall Street Journalin kolumnissaan hyvän mainostekstin salaisuuden:

”Keitä tekstiä kokoon kunnes sanat häviävät ja jäljelle jää pelkkä tunne.”

Tähän ei ole mitään lisättävää. Jatkan harjoittelua.

 

 

Older Entries