Ikä on vain numero

No Comments

Otsikko on yksi pahimmista kliseistä. Vai onko sittenkään?

Tiedän, että en ole ikärasisti. Tunnustan, että olen ikärasisti.

Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että hallituksen muodostamisesta ovat vastuussa alle nelikymppiset poliitikot. Hän rakentavat tulevaisuutta itselleen eivätkä tyydy vain saavutettujen etujen varmistamiseen. Kotikaupungissani on uusia nuoria ja tulevaisuudenuskoa valavia päättäjiä. Sekä hallitusneuvottelijat että Turun ykköspäättäjät ovat minua selvästi nuorempia. Mutta en hetkeäkään epäile heidän kykyään päättää yhteisistä asioistamme.

Toisaalta arvostan erittäin korkealle senioriteettia ja kokemusta. Kokemus tuo organisaatioon turvallisuudentunnetta. Ehkä eniten arvostamani ja läheisin asiakkaani on minua miltei parikymmentä vuotta vanhempi, mutta en ole koskaan hetkeäkään ajatellut ikäeron tuovat kummallekaan meistä etua tai haittaa.

Vanhojen muistelijat ja sitku-ihmiset ovat kehityksen pahimpia jarruja.

Illaksi kotiin

1 Comment

Katson American Idolia. En lakkaa hämmästelemästä amerikkalaisnuorten ruudun läpi puskevaa lahjakkuutta.

Tiedän, että suuressa maailmassa ohjelmat tuotetaan moninkertaisilla budjeteilla Suomeen verrattuna, mutta silti. Amerikkalaisten tähtien lahjakkuudelle vetää vertoja vain heidän janonsa menestyä. Mitä me pelkäämme? Maailma on meille yhtä avoin.

Olen suunnitellut mainontaa Turussa yli 20 vuotta. On minua houkuteltu useaan otteeseen isollekin kirkolle, mutta Helsinkiin pääsee junalla. Kiskot tuovat illaksi kotiin. Päätökselläni pysyä Turussa olen sulkenut itseni ulos pääsarjasta.

Soimaanko itseäni hukkaan heittämistäni mahdollisuuksista? En. Sillä olen osannut palkata ensimmäiseen työpaikkaansa lukuisia itseäni parempia suunnittelijoita. Vaikka se on tehnyt joskus kipeää, olen ymmärtänyt myös päästää heistä irti.

Heidän palkintonsa on minun palkintoni.