Keep Your hyphen, airBaltic.

No Comments

Jos tämä on sandwich-palaute, tästä puuttuu sämpylän kansiosa. Pihviä on senkin edestä.

Varasin eBookersista lennot Amsterdamiin. Lentoyhtiöksi valikoitui airBaltic. Varasin kolme menopaluuta Turku-Riika-Amsterdam. Koska en varatessani tiennyt seurueen pakaasitarpeista, ajattelin tilata ruumaan menevät laukut lähempänä lähtöpäivää. Lähtö oli kiirastorstaina, joten lähtöä edeltävänä maanantaina oli hyvä hetki varata kaksi ruumaan menevää matkalaukkua. Etsin varausvahvistuksestani varaustunnuksen ja menin päivittämään omaa varaustani. airBalticin palvelu vastasi minulle eleettömästi: This booking cannot be retrieved due to the fact that it’s an offline booking.

Kokeilin kolmetoistanumeroista lipunnumeroa. This booking cannot be retrieved due to the fact that it’s an offline booking. Ahaa, mutta löysin ohjeen, että numeroista kolme ensimmäistä pitää erottaa varausvahvistuksesta poiketen hyphenillä eli väliviivalla. This booking cannot be retrieved due to the fact that it’s an offline booking.

Online-palvelussa ruumaan menevä laukku olisi maksanut parikymppiä. Se reitti oli tehokkaasti tukittu. Vaihtoehdoksi jäi vain maksullinen puhelinpalvelu. Siihen vastattiinkin nopeasti parissa minuutissa. Call centerin Lena puhui suomea raikkaalla aksentilla, mutta sain varattua aika sujuvasti kaksi laukkua ruumaan hintaan 35 €/kpl + puhelinpalvelumaksu 60 c/min. Puhelun aikana minulta kysyttiin toistuvasti, että olenko tehnyt varaukseni eBookersilta. Kun vastasin myöntävästi, minulle korostettiin, että jos varaus olisi tehty airBalticin sivuilla, ongelmia ei olisi ilmennyt. Kysyin Lenalta, että mikäköhän on toimiva varaustunnus, koska eBookersilta saamani ei toiminut. Hän meilasikin välittömästi varaustunnuksen ja lippujen numerot. Ne olivat täsmälleen samat kuin alkuperäisessä eBookersilta saamassani vahvistuksessa. Paluumatkalla Amsterdamin kentällä ilmeni, että Lena oli varannut laukut huomaavaisesti vain menomatkalle, vaikka olin luonnollisesti pyytänyt menopaluuta. Paluumatkalle laukut piti maksaa erikseen, nyt uuteen lentokenttähintaan 40 €/kpl. Tosin maksua ei voinut suorittaa lähtöselvitystiskillä, vaan se piti käydä maksamassa Swissportin palvelupisteessä lähtöhallin vastakkaisessa nurkassa. Maksupääte ei luonnollisestikaan toiminut.

airBaltic sai iltalypsettyä minulta 80 euroa ylimääräistä. En tiedä, kannattiko. Enää en heidän siivillään lennä, vaikka Riikan kenttä onkin poikkeuksellisen toimiva vaihtopaikka ja yhtiön lennot ovat aina täsmällisiä ja ajallaan. Niin tälläkin kertaa. Se kai matkustamisessa on tärkeintä. Heti asiakasymmärryksen jälkeen.

 

 

Yritysten tulee panostaa osaajien saamiseen

No Comments

Turkulaisena sai olla eilen tuplailoinen. Suomalaisten kaupunkien vetovoimaisuudessa Turku oli noussut kakkoseksi Tampereen jälkeen. Taloustutkimuksen joka toinen vuosi tekemässä tutkimuksessa 28 % suomalaisista arvioi, että voisi muuttaa Turkuun. Vastaajat arvioivat 37 kaupungin teettämässä tutkimuksessa muun muassa viihtyisää asuinympäristöä, työpaikkojen tarjontaa ja sijaintia. Tervetuloa Turkuun! Täällä on tekemisen meininki.

Vähintään yhtä iloinen olin siitä, että niin ikään eilen Teknologiateollisuus ry ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö päättivät lahjoittaa 400.000 euroa Turun ammattikorkeakoulun tekniikan alan koulutukseen ja osaamisen strategiseen kehittämiseen. Tiedotteessa teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen toteaa, että ammattikorkeakoulujen on tärkeää panostaa erityisesti koulutuksen laatuun ja työelämälähtöisyyteen sekä opintojen etenemiseen: ”Lahjoituksemme korostaa insinöörikoulutuksen tärkeyttä Suomelle. Haluamme kannustaa myös muita tahoja osallistumaan varainhankintakampanjaan. Tällä on suuri vaikutus yritysten osaaja- ja osaamistarpeiden näkökulmasta.”

Olen saanut tehdä tiivistä yhteistyö Turun ammattikorkeakoulun kanssa parikymmentä vuotta. Yhteistyö poiki edelliseen työpaikkaani kymmeniä motivoituneita harjoittelijoita. Meillä oli ilo palkata 26 Turun AMK:sta valmistunutta nuorta ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaansa. Vastavuoroisesti kävimme vierailevina luennoitsijoina ja vedinpä siellä itse pari pidempääkin kurssia. Saimme Turun AMK:sta aina 100 % priimaa kamaa. Jos haluat varmistaa omalle yrityksellesi tulevaisuuden osaamisen, osallistu ammattikorkeakoulujen varainhankintaan. Itse osallistuin Turun ammattikorkeakoulun Osaamisantiin. Sinä voit osallistua siihen tästä linkistä. Tämä klikkaus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

 

 

 

Harjoitus tekee mestarin

No Comments

Yksi elämääni eniten vaikuttaneita hetkiä oli vierailu vanhemman poikani kanssa ortope- dilla reilut kymmenen vuotta sitten. Tärkeä turnaus oli lähestymässä ja tavoitteellisesti urheilleen Fransin polvi oli tavattoman kipeä. Menimme lääkäriin, siellä magneettiku- vaan ja takaisin ortopedin vastaanotolle. Ortopedi sattui sillä kertaa olemaan rakas ystäväni Piitu. Hän sanoi tilannetta jännittäneelle pojalle, että tule pöydän tälle puolelle, niin katsotaan tätä kuvaa yhdessä. Ja he katsoivat. Piitu kertoi Fransille rauhoittavasti, että elämässä ei kaikki mene aina toiveitten mukaan. Joskus vammat vaikuttavat koko urheilu-uran suuntaan, mutta hänen tapauksessaan ei tällä kertaa ole siitä huolta. Kuvassa näkyi vain luumustelma, joka paranisi itsellään. Seuraava turnaus kannattaa kuitenkin jättää väliin. Väliin se jäikin, mutta sen jälkeen tuli lukemattomia uusia mahdollisuuksia. Tuli tosin myös lukemattomia muihin vammoihin liittyviä uusia magneettikuvia.

Merkittävä osa elämää on työ. Kuten terveysasioissa, työssäkään kaikki ei mene aina niin kuin on exceleihin ennustettu. Yllätysten hetkellä organisaatiossa kasvaa kriittisyys. Terveessä organisaatiossa ollaan rakentavasti itsekriittisiä; sairastuneessa kritiikki kohdistuu ulkopuolisiin. Organisaation tulisi hyvinä aikoina harjoitella myötätuntoa itseään kohtaan. Vain se vapauttaa kielteisten ajatusten kierteestä huonojen aikojen kohdatessa. Myötätunto itseä kohtaan on perusta myötätunnolle muita kohtaan. Katsomosta on hyvä huudella, että tuosta tyhjästä paikasta olisin itsekin tehnyt maalin. Toisaalta on hyvä muistaa, että huutaja on katsomossa, epäonnistunut laukaisija kentällä. Vastoinkäymisten kohtaaminen on aina vaikeaa. Ellei organisaatiolla ole kykyä myötätuntoon, se tuntee helposti pelkkää sisältä jäytävää vihaa. Vihaa muita, mutta ennen kaikkea itseään kohtaan. Myötätuntoisessa organisaatiossa vastoinkäymisetkin ovat itsestään paranevia luumustelmia.

”Jos haluat tehdä ihmisiä onnelliseksi, harjoita myötätuntoa. Jos haluat tehdä itsesi onnelliseksi, harjoita myötätuntoa.” – Dalai Lama

Mistä tietää, että pöydässäsi istuu Finnairin lentäjä?

No Comments

Vietin yli neljännesvuosisadan mainostoimistomaailmassa. Opin tuntemaan suomalaiset kasvuyritykset, niiden omistajat ja päättäjät. Tämän kuun alussa vaihdoin alaa ja siirryin kasvavaan ja innovatiiviseen sijoituspalveluyhtiöön. Ilokseni olen huomannut, että vaikka työnkuvassa on paljon uutta, siinä on enemmän totuttua.  Saan nytkin palvella suomalaisia, kansainvälistyviä kasvuyrityksiä. Uudessakin tehtävässä saan työskennellä innostuneen ja osaavan tiimin osana.

Asun Turussa, mutta teen työtä Helsingissä. Koska toimistomme on kahden korttelin päässä rautatieasemalta, hyppään yleensä Kupittaalta klo 7:13 Pendolinoon. Teen matkalla työtä puolitoista tuntia ja ennätän sopivasti kello yhdeksän palavereihin. Junassa ehtii myös keskustella muiden työmatkalaisten kanssa. Tunnen vaunuosastosta yleensä reippaan puolikkaan. He ovat onnitelleet uudesta työstäni. Kiitän samalla, kun hymyilen hiljaa sisäänpäin: Mistä he kaikki tietävätkään;)?

Vääräleuat kysyvät, mistä tietää, että pöydässäsi istuu Finnairin lentäjä? Hän kertoo sen. Mistä tuttuni tietävät, että olen vaihtanut työpaikkaa? Koska olen kertonut siitä. Ammattini on aina ollut saada muiden ääni kuuluviin. Olen onnistunut siinä erittäin hyvin. Käytin työpaikkaa vaihtaessani itseeni omaa lääkettäni. Kerroin, että vaihdan työtä. Kerroin, että menen Privanet Groupiin. Ja kerroin, mitä teen siellä: Autan uuttakin työnantajaani saamaan näkyvyyttä palvelemilleen kasvuyrityksille.

Jotta yritys voi aidosti ymmärtää kasvuyhtiöitä, sen tulee itsekin olla sellainen: dynaaminen, rohkea, avoin ja kannustava. Meillä päätökset tehdään nyt eikä niitä työnnetä tulevaisuuden palavereihin, työryhmiin tai workshopeihin. Kaveria kannustetaan. Asiakkaita kuunnellaan. Meillä nauretaan paljon. Toimitusjohtajaltamme Karrilta kysyttiin tulosjulkistushaastattelussa, mitkä ovat yhtiömme kasvutavoitteet tälle vuodelle. Hän vastasi kutakuinkin näin: ”Tavoitteemme on, että asiakkaamme kasvavat kilpailijoitaan ja markkinoita nopeammin. Jos ja kun niin käy, kasvamme mekin.”

Vallan anatomia

2 Comments

On näitä tikun nokkaan nostettuja weinsteinejä, törhösiä ja louhimiehiä. On vihdoin median huolellisesti taustoittamia obduktioita heidän työskentelytavoistaan ja käyttäytymismalleistaan. Kun esiin nostetaan vuosien ja jopa vuosikymmenten takaisia asioita, herää kysymyksiä: Jos tämä kaikki on totta, miksi vasta nyt. Miksi olette vaienneet ja antaneet asioiden jatkua? Miksi olette antaneet kanssasisartenne ja -veljienne altistua tietämillenne kauhuille?

Koska nöyräksi kasvatettu ihminen tuntee itsensä mitättömäksi käyttäjänsä sokaisseen horjumattoman vallan edessä.

Vaikka edessään näkee röyhkeää vallan väärinkäyttöä, moni uhri syyllistää itseään: Annoinko toimillani aiheen käyttäytyä julmasti? Moni itsetuntonsa menettänyt jopa pyytää alistajaltaan anteeksi. En tiedä, miksi jäävuoren huipuksi on valikoitunut elokuva-ala. Ehkä se ruokkii itseään muita aloja selvemmin uraansa luovien unelmista ja lapsenuskoisuudesta. Lapsenuskoisuudesta. Miten minua on tänäänkin ravisuttanut se, että järkyttävien paljastusten valossa näyttelijän valkokankaalta välittyvä karisma ja ammattitaito ei ehkä olekaan myötäsyntyistä vaan sadistisen ohjaajan torakantoukilla manipuloimaa.

Jokainen lapsena perhoselta siivet repinyt tietää, että vallan tunne on humalluttava. Normaaleilla ihmisillä vallankäyttöön liittyy vastuuta ja väärinkäytön jälkeen häpeääkin. Joillekin valta fetissi. Vallanhimo dilutoi empaattisuutta eikä valtaapitävä osaa – eikä edes halua – asettua voimattomien alaistensa asemaan. Hän uskoo vilpittömästi, että johtaja ja johdettavat ovat eri rotua. Autoritäärisesti johdetuilla työpaikoilla valta-voimattomuus -akselilla on hiljainen lupa polarisoitua. Suurta johtajaa arvostellaan vain oman työpaikan menettämisen uhalla. Keskusradiosta kuulutetaan kaikissa technicolor-väreissä hehkuvaa propagandaa ja harmaansävyiset työläiset tekevät mitä harmaansävyisiltä työläisiltä vaaditaan. Jos eivät tee, kaivetaan työkalupakista YT-monitoimityökalu.

Elokuvamaailmassa näyttää olevan vieläkin helpompaa. Koekuvauksissa riittää, kun otetaan rivistä seuraava yrittäjä. Niitähän piisaa. Elämä on kykykilpailu. Tuolilta on helpompi pudota kuin sinne on nousta.

Uuden ajan alku

2 Comments

Kuten Jyrki Reinikka kirjoittaisi: Elämä on.

Elämä on ihmeellinen paikka: Rakkaus, vaimo, ystävät, ura, työkaverit, perhe, asiakkaat, laajentunut perhe, kaiken hajaantuminen ja – syventyminen. Ensin meitä oli vain Tarja ja mä. Sitten siihen saatiin pari lastakin. Oma yritys, sen kasvattaminen. Ystävät, ikuiset ystävät, lojaalit työkaverit ja asiakkaat. Oma ihana koti. Ette tiedäkään, miten rakastan sen jokaista epäkäytännöllistä yksityiskohtaa.

Elämä jatkaa kulkuaan. Pojat löysivät parhaat mahdolliset tyttöystävät. Olemme etuoikeutetut vanhemmat. Meillä on ollut mahdollisuus tutustua jo vuosia uusiin perheen- jäseniimme. Aluksi meitä oli kaksi. Sitten neljä. Sitten kuusi. Koko setupin kokoon saattaminen on monesti hankalaa. Silloin, kun se onnistuu, se on elämän parasta aikaa.  Tälläkin hetkellä yksi meistä on Hollannissa, kaksi Latviassa. Ensi viikolla neljä meistä on sentään yhdessä.

Lapsien kasvamisesta tiedostaa itsekin vanhenevansa. Olen aina ollut herkkis. Olen sitä nyt isolla H:lla. Tunnistan entistäkin enemmän aitoja asioita; laatu korvaa määrän työssä, ystävyydessä ja perhe-elämässä. Saan tehdä vihdoin tehdä työtä yrityksessä, joka tekee vilpittömästi hyvää suomalaisille kasvuyrityksille. Ystävyyssuhteet rakkaimpiin ovat syventyneet. Mutta millään näistä ei olisi merkitystä ilman perhettä.

Perheessä on tapahtunut yllättävä käänne. Heidi ja Frans saivat uudeksi perheenjäse- neksemme koiran. Gigi on puolivuotias valkoinenpaimenkoira. Kaunis ja hyvin kasvatettu. Gigi on meillä yökylässä muutaman päivän. Onneksi, sillä muut ovat jossakin muualla. En ole koskaan ennen elänyt koiran kanssa. Nytkin olen vain hoitosetä. Mutta nämäkin hetket ovat kauniita. En muista, milloin olisin nauranut yhtä paljon kuin tänään Gigin kanssa hankiaisilla kirmatessani.

Elämä on ihanaa. Se on juuri nyt parhaimmillaan.

Aidosti ketterä asiakkuudenhoitomalli

No Comments

Olen ollut nyt pari viikkoa pöydän toisella puolella. Olen koko ikäni myynyt palveluita. Koska olen myynyt räätälöitäviä asiantuntijapalveluita, minusta kasvoi onnekseni konsultoiva myyjä. Vaikkakin niin, olen kasvanut vinoon. Näin jälkeenpäin katsottuna en ole osannut asettua vähäisimmässäkään määrin ostajan asemaan.

Myyntisuppilon läpi katsoen maailmankuva on parhaimmillaankin tavattoman suppea. Nyt kun minulla on mahdollisuus katsoa vastavirtaan, en voi kuin hävetä mennyttä yksisilmäisyyttäni. Olen jotenkin naiivisti kuvitellut, että asiakkaan tehtävä on palvella myyjää. Kun tarjoukseni tai luova ehdotukseni oli toimitettu ajallaan, asiakkaan tehtävä olikin sitten vastata itse asettamallani aikataululla ja tavalla.

Kun vastausta ei kuulunut, manasin mielessäni, että mikä maksaa?

Näen uudet kollegani vielä osin ulkopuolelta. Heidän työnkuvansa on tavattoman monipuolinen. Yhteistyökumppaneita on lukemattomia ja kaikkien niiden palvelut tulee pystyä integroimaan paineisissa ja muuttuvissa aikatauluissa. Yhdessä työpäivässä on kymmeniä muuttujia. Jos tämän keskellä joku yhteistyökumppani kuvittelee asiakkaan sitoutuvan omaan ketterään asiakkuudenhoitomalliinsa, se tekee suuren virheen.

Kahden viikon vakaalla rintaäänellä voin sanoa, että ostaja on keskimäärin myyjää moninkertaisesti ketterämpi. Nyt kuulen jonkun ajattelevan, että kannattaisi ostaa yhdeltä luukulta useampia palveluita. Ja samalla sitoutua entistä tiukemmin kumppanin prosesseihin? No, thanks. Eihän ketteryyden nimeen vannovia tavarataloja kiinnosta ollenkaan omien asiakkaidensa toimintamallit ja -edellytykset.

Kun tulette jotakin myymään, älkää puhuko itsestänne. Antakaa meidän puhua. Keskittykää kuuntelemiseen. Ja kuullun ymmärtämiseen. Kun olette valmiit sopeuttamaan toimintamallinne asiakkaan käyttämiin, olette erittäin tervetulleita takaisin yhteiseen pöytään. Rinnallamme on tilaa hyville kumppaneille, jotka näkevät meissä muutakin kuin oman myyntibudjettinsa täytettä.

 

 

Kaikki se hyvä lähelläsi

No Comments

Syyllistyn siihen itsekin. Kuljen matkoilla uteliaampana kuin kotikulmilla. Miten ihania kahviloita Wienissä onkaan vieri vieressä! L´Escalan perhevetoiset lihakaupat saavat veden herahtamaan kielelle pelkissä Insta-kuvissa. Mikä rauha olikaan New Yorkin Central Parkissa, kun talven ensilumi vaimensi suurkaupungin hälyn.

Kun nostan katseeni MacBookin näytöltä, näen kotini ikkunasta luonnonsuojelualueen, jossa jokainen päivä on rauhallinen ja taianomainen. Näen ikkunoista kauriit, ketut, lumikot, sadat koiranulkoiluttajat. Ulkoilureitti kulkee tonttiamme viistäen, melontakeskus ja avantouimareiden sauna ovat muutaman kivenheiton etäisyydellä.

Ymmärränkö, miten etuoikeutettu olen?

Kotikaupunkini kehittyy. Kauppakeskusten lisäksi palvelut ovat palaamassa kivijalkoihin ja keskustan ulkopuolelle. Omalle puolelle kaupunkia Marttiin on avattu palveleva lihakauppa, leipomo, kukkakauppa ja useita ravintoloita. Lähikauppojen rima on noussut monta pykälää. Kun näen jotain uutta, pysähdyn ja kerron siitä. Uudet yrittäjät ansaitsevat tukemme.

Liian usein palveleva lähiyritys huomataan vasta, kun se laittaa lapun luukulle. Silloin sulkemista voivottelevat myös ne, jotka eivät vaivautuneet käyttämään liikkeen palveluja sen toimiessa. Ns. Leipomo Ekberg -syndrooma. Uudistusta vastustivat luultavasti eniten ne, jotka eivät käyneet siellä ostoksilla ennen uudistusta. Pidä kotikulmasi elinvoimaisena, avaa silmäsi, pidä ääntä kertomalla näkemästäsi ystävillesi.

Ulkona sataa vähän. Laitan vedenpitävän ulkoiluasun ja lähden kohta kävelylle luontopolulle. Sen jälkeen laitan eilen kotikulmaltani ostamaani vasikkaa ja murran sen kanssa lähileipää.

Just Do It

No Comments

Reilu viikko sitten vaihdoin 19 vuoden jälkeen työnantajaa. Aikuista miestä jännitti. Jännitti vanhasta irrottaminen. Jännitti uuteen tarttuminen. Mutta turhaan. Eron tuska vanhoista lojaaleista työkavereista jäytää varmasti vielä pitkään, mutta tiedättehän mitä tapahtuu, kun yhden oven sulkee.

Uusi työyhteisöni on lyönyt minut ällikällä. Meillä nauretaan paljon, ollaan avoimia ja kannustavia. En ole tunnistanut piiloagendoja. Voi olla toki ensihurmaa, mutta ainakin minun silmissäni yritystä johdetaan tavoitteellisesti ja ennakkoluulottomasti. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei yllättävä dynaamisuus olisi tarttunut minuunkin.

Olemme tavanneet yhteistyökumppaneita päivittäin ja saaneet kaikilta poikkeuksetta hyvää palvelua. Minua on ilahduttanut kumppaneiden joustavuus ja nopea vasteaika. Viestintätoimistomme ja videotuotantokumppanimme ovat osoittaneet molemmat kiitettävää proaktiivisuutta.

Varmasti tulee päivä, kun uutuuden viehätys laimenee. Mutta uskon, että tässä työyhteisössä motiivi palautuu nopeasti. Pelkäsin, että siirtyminen markkinointi- viestintätoimistosta sijoituspalvelukonserniin rajoittaisi mahdollisuutta suurimman voimavarani eli luovuuden käyttöön. Se oli päinvastoin.

Käsittämättömiä kuulutuksia

No Comments

Helsinki-Vantaa, 28.helmikuuta kello 05.40, terminaali 1, lähtöportti 13. Rapsakka aamulento Helsinki – München. Boardingin alkamisesta kuulutetaan. Ihmiset ryhmit- täytyvät nopeasti ja kuuliaisesti nättiin jonoon, koska Suomi. Lentokenttävirkailija ottaa mikrofonin käteensä ja kuuluttaa: ”Ensin business, kultakorttilaiset ymsyms, sitten lapsiperheet ja liikuntarajoitteiset hänen kauttaan tiskin vasemmalta puolelta.” Meille rahvaalle tärkeä ja siksi alleviivattu erikoislisätieto: ”Turistiluokka kulkee näiden jälkeen nopeista automaattiporteista oikealta, jos tänään EDES toinen niistä toimisi.” Yksi kuulutus ei riitä. Neljännen tehotoiston jälkeen ymmärrän, että porttivika on krooninen ja tyhjää business-jonoa vartioiva virkailija ei kovinkaan mielellään käsin koske muihin kuin business-lippuihin. Jono liikkuu ja voin todeta omakohtaisesti, että porteista ei todella toimi kuin toinen, mutta mitä väliä. Jonon eteneminen tökkää kuitenkin putkessa, kun me rahvas tungemme koneessa pörheitä canadagoosejamme ja ylisuuria feikkivuittoneitamme alimitoitettuihin overhead lockerseihin. Mitä lisäarvoa matkustajille tuotti toimimattoman portin naamaan hierominen? Kenelle viesti oli kohdistettu? Paransiko tiedon jakaminen kuuluttajan päivää? Entä matkustajan palvelukokemusta? Olisiko kukaan edes huomannut toimimatonta porttia? Pitääkö ihan kaikki kertoa? Oliko lentokenttävirkailijan aamukahvi- kuppi ollut puoliksi tyhjä? Ja oliko se minun vikani? En osaa näihin kysymyksiin vastata, koska en juo enkä tarjoile aamukahvia. Nyt istun bussissa Barcelonan pohjoispuolella. Kukaan ei kuuluta mitään. Onneksi. En siitä mitään ymmärtäisikään. Nada.

Older Entries Newer Entries