Kiitos, ei.

No Comments

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Monen yrityksen liiketoiminta on sulanut alta muutamassa päivässä. Olen siitä yksioikoinen ihminen, että jos minulle tulee mieleeni ajatus, jonka kuvittelen edistävän yrittäjäkollegan liiketoimintaa, kerron siitä. Yksi yrittäjän elämän tarkoituksista on auttaa toista yrittäjää.

Yhteenottoni tulevat vastaanottajalleen monesti tilaamattomana ja yllättäen. Parin viime viikon aikana vastaukset ideoihin ovat vaihdelleet riemukkaan vihreästä empivän keltaisen kautta kiukun kasvoilleni nostavaan punaiseen. Ymmärrän yrittäjien paineen, mutta jos on aikaa vastata ei, senkin voi tehdä kohteliaasti.

Keltaisilla ja punaisilla vastauksillakin on eroja. Jos minun pitää ostaa joskus toimistolle minineukkari tai puhelinkoppi, todellakin tiedän, mistä en sitä osta. Toisaalta, kun mietin seuraavaa laskettelulomaa, valintani kohteesta on selvä. Ensimmäisen kanssa ei syntynyt asiakassuhdetta kumpaankaan suuntaan. Jälkimmäisen suhteen ainakin minusta tuli jo nyt asiakas. Ja kyse oli vain vastauksen äänensävystä, ei sen sisällöstä.

Neuvon jokaista makustelemaan mielessään seuraavaa omaa kielteistä vastaustaan. Ensin kiitos, sitten kielto. Paino sanalla kiitos. Kiitos, ei. Eikä sen jälkeen mitään turhia ja yhteydenottajaa alentavia selityksiä ja opetuksia. Kiitos, ei.

Ole, hyvä.

Kohdennetaan tuki vastuullisille yrityksille

No Comments

Suomessa valtiovalta ja viranomaiset ovat reagoineet määrätietoisesti korona-pandemian hidastamiseen. Ensi vaiheessa päätökset on luonnollisesti tehty terveyden ehdoilla, seuraavassa aallossa torjutaan negatiivisia talousvaikutuksia. Yritysten taloudellisestakin tuesta on jo saatu ensimmäisiä konkreettisia päätöksiä. Lisää varmasti seuraa lähipäivinä sekä Suomen että EU:n tasolla.

Yritysten taloudellisen tuen tarve on valtava ja tukea jakavilla viranomaisilla on lähiviikkoina kohtuuton työ rahojen oikeassa kohdentamisessa. On oletettavaa, että tukea jaetaan ensiaallossa tasapuolisesti hakijan taustoja kriittisesti tarkistamatta. Jatkossa toivoisin kuitenkin tuen antamiseen myös laadullista tarkastelua. Yrityksiä tulisi voida palkita vastuullisuudestaan.

Nyt pelkään, että tuki helposti jaetaan saman suuruisena sekä vastuulliselle että vastuuttomalle yritykselle. Jos yritys on elänyt yli varojensa jo ennen koronakriisiä, sillä ei ole oikeutta maksattaa virheellisiä päätöksiään veronmaksajilla pandemiaan vetoamalla. Miten yritys osaisi käyttää oikein valtiolta saatavia tukia, jos se ei ole onnistunut pitämään huolta omistajiensakaan rahoista? Jos pandemian vuoksi vastuuttomille yrityksille jaetaan piiloyritystukia, se vääristää kilpailua.

Uskon  suomalaisten päättäjien kykyyn selviytyä tästäkin vaikeasta tehtävästä. Kuten suuronnettomuuspaikalla, yritykset tulee jakaa avuntarvitsemisen tärkeyden perusteella. Valitaan avun kohteeksi ensin toimialat, jotka liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten vuoksi ottavat vastaan iskuja meidän muidenkin puolesta. Ja vasta sitten autetaan meitä muita. Kyllä me selviämme tästäkin – yhdessä.

 

 

Seuraavaksi on jälleenrakennuksen aika

No Comments

Korona on ihmisiäkin nopeammin tarttunut talouselämään. Ihmiset ovat viranomaisten ohjeiden mukaisesti vetäytyneet kuoreensa ja moni pieni palveluntarjoaja näkee sen dramaattisena asiakaskatona. Kilpailu vähentyneestä kysynnästä kiristyy. Nyt ei ole oikea hetki edes nopeiden voittojen toivossa hiekoittaa kilpailijan latua, vaan on aika luottaa vuorovetoon. Ei polteta siltoja, vaan varustaudutaan jo nyt aktiivisesti jälleenrakennuksen aikaan. Nopeimmin sillat rakennetaan, kun työ aloitetaan molemmista suunnista. Puuttuva palanen on sinun käsissäsi.

Etänä. Rinnalla.

No Comments

Kirjoitin tämän ensi alkuun muistilapuksi itselleni. Mutta kait tämä on jakamisenkin arvoinen.

Koronavirus leviää. Työpaikoilla kannustetaan turhien ihmiskontaktien, matkustuksen ja väkijoukkojen välttämiseen. Se onkin monelle mahdollista kehittyneiden etätyömahdollisuuksien ansiosta. Etätyö on mahdollisuus, mutta siihen liittyy myös kääntöpuoli. Monelle meistä työyhteisö on elämän keskeinen sosiaalinen verkosto. Kun siihen joutuu esimerkiksi nyt käsillä olevan epidemian vuoksi ottamaan etäisyyttä, se lisää myös epävarmuutta. Etänä epävarmuuksien ja pelkojen jakaminen kollegojen kanssa ei ole totutun luontevaa.

Siksi teinkin tänään päätöksen, joka vaatii kaltaiseltani funktionaaliselta suoraan asiaan -viestijältä kurinalaisuutta. Kun nyt korona-aikakaudella lähetän viestejä, en menekään suoraan asiaan. Jokainen viestin vastaanottaja ansaitsee samankaltaisen dialogin kuin mitä tekisin kasvokkain nähden. Tervehdin, kysyn mitä kuuluu, pyydän palaamaan, mikäli on jotakin mieltä painavaa.

Viestien kirjoittamiseen ja puheluihin saa mennä nyt normaalia enemmän aikaa, mutta olemme sen arvoisia. Etätyö ja sähköiset viestivät voivat olla myös mahdollisuus uudenlaiseen interaktiivisuuteen ja keskustelukumppanin äänen tarkempaan kuulemiseen.

Viimeinen sana

No Comments

Se on ihan oma vikani. Minulla on mielipide miltei kaikkeen. Ja kun mielipide on, myös kerron sen. Jostakin syystä mielipiteeni kiinnostavat kanssaihmisiä ja he haluavat kuulla niitä lisää.

Päätin, että kun minua seuraavan kerran pyydetään kertomaan ajatuksiani, ajanpuutteeseen vedoten kieltäydyn ainakin viidestä seuraavasta pyynnöstä. Kurinalaisuudestani kertoo jotakin se, että tällä viikolla vastasin jokaiseen kolmeen kyselyyn, että ”Joo, kyllä se sopii.”

Nyt sitten selitän asian itselleni niin, että sain taas kolme uutta mahdollisuutta oppia, vaikuttaa ja verkottoitua. Ja onhan tämä tottakin. En olen kovin tavoitteellinen uuden opiskelija. Olen yrittänyt istua koulutuksissa, viimeksi kauppakorkeakoulun täykkärin Certified Foresight Professional -ryhmässä, jossa kehitettiin ennakointiajattelua hyödyntämällä tulevaisuudentutkimuksen metodeja ja systeemistä ajattelua. Asiallista settiä, mutta minulle liian teoreettista. Olen ongelmanratkaisija, en filosofi.

Mielenpiteiden vaihto on minulle parasta oppimista. Kerron omiani ja kuuntelen muiden. Tutustun muiden katsantokantoihin. Yritän ymmärtää niitä. Ymmärrän niitä. On hauska huomata, että monesti vastakkaisiltakin tuntuvat näkemykset ovat ennemminkin eroja sanoituksissa kuin perusarvoissa.

Piti taaskin sanoa ei, mutta sanoin kyllä. En taaskaan jäänyt aggressiivisesti odottamaan ymmärrykseni kasvamista. Nyt sitten vain tuntosarvet herkiksi ja oppimaan uutta ihmisistä, liiketoiminnasta ja elämästä.

Yksin olen eri

No Comments

Kulunut työviikko oli taas näin jälkikäteen katsoen pienimuotoinen ihmiskoe. Viime päiviin on mahtunut suunnittelutöitä, luottamustehtäviä, uusasiakashankintaa ja edustusta. Jos katsoisin itseäni valvontakamerasta, voisin todeta olevan kaikissa rooleissa uskollinen arvoilleni, mutta pintautuva käytökseni on eri tilanteissa hyvin vaihtelevaa.

Luovana suunnittelijana olen Iivo Niskanen perinteisen yhteislähdössä. En kyttäile, vaan menen rohkeasti vetohommiin, vaikka tiedän sen olevan joskus henkilökohtaisen menestyksen kannalta riskialtista. Onneksi en ole yksilöurheilija. En pane lainkaan pahakseni, vaikka joukkuekaverit lykkivät loppusuoralla ohi oikealta ja vasemmalta.

Luottamustehtävissä yllätän usein itsenikin olemalla hämmentävän johdonmukainen. Otan kantaa ja jaksan jopa perustella kantani. En koskaan lakkaa ihastelematta sitä, miten paljon vaivaa asioita esittelevät ihmiset ovat monesti nähneet meidän luottamushenkilöiden hyväksi ja miten tarkalla korvalla he kuuntelevat näkemyksiämme.

Uusia asiakkaita tavatessani olen eittämättä kohtalaisen hurmaavaa seuraa. Olen perusvirkeä, avoin, persoonallisuutta rakastava ja tavoitteellinen. Viihtyisin oikein hyvin omassa seurassani. Varsinkin, jos en joudu olemaan yksin, vaan joku kollegoistani antaa minulle tilaa ottamalla roolin asiakkuudesta huolehtivana peruspilarina.

Edustustehtävät ovatkin sitten paha rasti. Vieraiden ihmisten kohtaaminen ei ole ydinosaamistani. Mieluiten hakeudun väkijoukossa syrjään tai jonkun ennestään tuntemani luottohenkilön läheisyyteen, jotta näytän sosiaalisesti kiireiseltä. Onnekseni olen varustautunut vaimolla, jonka kvaliteetteihin kuuluu ilmiömäinen kyky kontaktoitua.

Rooleja on monia. Ainoa niitä yhdistävä huomio kohdallani on se, että jonkun toisen seurassa minulla on parempi mahdollisuus olla oma itseni kuin yksin. Vaikka teen monet henkilökohtaiset päätökset yksin, huomaan lunastavani ne aina muiden tukemina.

 

Yritän olla armeliaampi versio itsestäni

No Comments

Koen riittämättömyyden tunnetta. En tiedä pitäisikö minun ajaa sähkö-, hybridi-, kaasu-, bensa- vai dieselautolla. En tiedä edes sitä, pakkaanko ruokaostokseni bio-, kierrätysmuovi-, paperi- vai puuvillakassiin. Yritän ymmärtää. Yritän parhaani. Silti tuntuu, että argumenttivyöryn keskellä teen virheratkaisuja. Ahdistustani ei yhtään helpota se, että jotkut yritykset dissaavat kilpailijoitaan suorin sanoin: Kyllä minun isäni sinun isäsi voittaa. Ja minun nappulani. Ja minun pussilakanani. Ja minun mikä milloinkin. Mutta tietäkää, että kilpailijan ladun hiekoittajista ei koskaan kasva aitoja mestareita.

Sanotaan, että joka päivä pitäisi pyrkiä olemaan paras versio itsestään. Itselläni pyrkimys on hyvä, mutten aina onnistu. En läheskään aina onnistu. En tod. Ihminen on hyvien pyrkimystensä kanssa monesti aika yksinäinen. Vuorovedolla on helpompi onnistua. Olenkin onnekas siitä, että saan olla mukana joukkueessa ja pyrkii eteenpäin yhdessä.

Minun on helpompi arvioida oman työyhteisöni kollektiivista kehittymistä kuin henkilökohtaista kehittymistäni. Olen onnellinen omasta heimostani, sillä se on kuluneen puolentoista vuoden aikana antanut minulle rauhan keskittyä ydinosaamiseeni. Uskon olevani mainonnan strategina vahvimmillani ihmisten käyttäytymisen ja tunteiden ymmärtäjänä. Se on minulle tärkeää, koska olen elänyt myös aikoja, jolloin arvostus laskettiin pelkästään myyntikate-euroista. Sekin oli, jos ei hyväksyttävää niin ainakin ymmärrettävää, sillä rahaa on helpompi mitata kuin ihmisyyttä. Kumpi mahdollistaa kumman, sitä en osaa varmaksi sanoa.

En ole koskaan ollut tekemässä mainosta, missä olisi arvosteltu kilpailijaa. En ole koskaan tarjoustilanteessakaan haukkunut kilpailijaa. En ole kuitenkaan pyhimys. Tietäessäni loppusuoralla olevan kaksi toimijaa, joista me olemme toinen, olen määrätietoisesti tuonut esiin omat kilpailuetumme. Jos olen esimerkiksi tiennyt, että kilpailijalla on palkkalistoilla vain yksi tekstinkirjoittaja meidän kuuttamme vastaan, olen korostanut keskusteluissa sisällöntuotantomme moniäänisyyttä, kyvykkyyttä ja tuotantovarmuutta.

Vaikkei paras päivä ole minusta ohi, ei minusta ole joka päivä eilistä paremmaksi. Mutta voin pyrkiä joka päivä olemaan armeliaampi versio itsestäni. Organisaatiotasolla rohkeuteni kyllä riittää tavoittelemaan tänäänkin parhautta. Rohkeus tulee kollegojen tuesta ja yhteisestä arvomaailmasta. Hyvässä seurassa yksilölläkin on parempi mahdollisuus onnistua.

Vinkkejä megafonin ostajalle

No Comments

Markkinointi & Mainonnassa oli perjantaina artikkeli siitä, miten Google on päättänyt estää seuraavan parin vuoden kuluessa Chrome-selaimesta kolmansien osapuolten evästeet.  Jaoin jutun somessa ja totesin, että juttu oli mielenkiintoinen, mutta hieman vaikeasti avautuva. Korkealle arvostamani ex-kollega, Econometrics Finlandin toimitusjohtaja Ismo Tenkanen selvensi:

Google siis aikoo jatkossa estää Chrome-selaimeltaan 3. osapuolen evästeet, joita mainonnanhallintajärjestelmien evästeet yleensä ovat. Googlen omat analytiikkaevästeet ovat 1. osapuolen evästeitä. Käytännössä tämä lopettaa selainperusteisen kohdentamisen, jolleivat mainonnanhallintajärjestelmät keksi muuta tilalle. Eli Zalando ei enää seuraisikaan meitä kolmea viikkoa tarjoamalla juuri niitä kenkiä, jotka juuri ostit heidän verkkokaupastaan 😉 Rohkeimmat saattavat tosin epäillä, että Googlen omistuksessa olevan DoubleClick-mainonnanhallintajärjestelmän evästeitä tämä esto ei koske. Jatkossa saatetaan kuitenkin taas tarvita niin hyviä mainoksia, että ihmiset löytävät niiden luo ja kutsuvat kaverinsakin katsomaan.

Seurannan väheneminen, yksityisyyden vahvistuminen ja sisällön laadun paraneminen ovat kaikki hyviä uutisia. Ne ovat sitä ainakin minulle. Niiden tulisi olla sitä myös mainostajille. Ostin pari viikkoa sitten Farfetchilta uuden lippiksen. Löysin sen ihan itse. Verkkokaupan myyntipuheen mukaan kyseessä oli varaston viimeinen yksilö. Nyt Farfetch on kuitenkin pari viikkoa seurannut minua kaikkialle ja tarjonnut ostettavaksi jo puolitoista viikkoa sitten DHL:n kotiini tuomaa varaston viimeistä lakkia. Valehteva Stalkkeri-Farfetch ärsyttää minua.

Mainonnassa uudet välineet muuttuvat usein itsetarkoituksiksi. Olemme hakoteillä silloin, kun sanomisen muodosta tai kanavasta tulee tärkeämpää kuin sen sisällöstä. Stöpselin voi vetää irti seinästä, kun esimerkiksi tekstintuotantoa ohjaa enemmän hakusanaoptimointi kuin pyrkimys rikkaaseen ja lukijaa palvelevaan sisältöön. Tai silloin, kun markkinointiviestinnän rooli muuttuu aidosta tiedon välityksestä tavoitteeksi siirtää pahaa-aavistamaton kuluttaja nolliksi ja ykkösiksi myyntifunnelin laveaan päähän.

Markkinointiviestintä ON kestävyyslaji. Brändinrakennus EI OLE välineurheilua. Kestäviä suhteita rakennetaan kurinalaisuudella, määrätietoisuudella ja aitoudella. Tässä työssä tekniset vipstaakit ja algoritmit ovat aina renkejä. Sisältö on tärkeintä. Aina. Ennen kuin ostat megafonin, mieti: Mitä, miksi, kenelle ja millä äänensävyllä haluat puhua.

 

Vahvan ihmisen keskeinen heikkous

No Comments

Olen onnellinen. Työelämässä hommat ovat sujuneet tammikuussa yhtä hyvin kuin vapaalla. En ole aikoihin voinut näin hyvin. Tässä kirjoituksessa ei ole mitään kritiikkiä, paitsi itseä kohtaan.

Viime viikolla näin poikkeuksellisen tärkeän ystäväni vuosien tauon jälkeen. Olin uskotellut itselleni, etten ollut kaivannut häntä. Olin valehdellut itselleni. Kun taas tavattiin, sydämeltäni putosi taakka. On kaksi syytä, miksi kerron tästä: Tällä viikolla ystäväni Crisi kirjoitti siitä, miten hän sairastui vahvuuteen. Hänen rohkeutensa kosketti minua väkevästi. Tänään luin Talouselämästä Hanna Eskolan upean jutun työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta. Sekä Crisin että Hannan kirjoituksissa välittyi näkemys siitä, miten moni meistä kantaa mukanaan ahdistavia pelolla johtamisen kokemuksia vielä vuosien jälkeen.

Olen ollut siellä. Olen joutunut joskus työskentelemään ympäristössä, jossa turvattomuuden tunteen luominen oli osa vallankäyttöä. Mielipiteitä väheksyttiin. Ja silloin kun ne jätti kertomatta, syytettiin vaikenemisesta. Minua tuntevat ihmiset tietävät, että harvoin vaikenen. Koska olen vahva.

Koska olen vahva, huudan tornien kaatuessa, ettei mitään hätää. Koska olen vahva, haluan näyttää, miten vastoinkäymiset selätetään. Asetun poikkiteloin epäreiluuden edessä. Puolustan ystäviäni kohtuuttoman kritiikin edessä. Mietin iltaisin ratkaisuja mitä moninaisempiin haasteisiin. Koska olen vahva, olen usein myös yksin. Yksin ollessani en aina jaksa hoitaa omia asioitani.

Olen siitä etuoikeutettu, että minulla on monta rakasta, lojaalia ja pyyteetöntä ystävää. Tämän yhden kanssa historiani on poikkeuksellisen pitkä. Hänen seurassaan minulla saattaa olla erityistä uskallusta olla heikko. Ei ole ehkä tarvetta olla, mutta nyt voin taas pitkästä aikaa kuulla korvissani hänen sanansa: ”Älä nyt tuollaista murehdi. Hoidetaan se juttu.” Jo pelkkä mahdollisuus helpottaa.

Tarjouksiin kirjoitettu virhe

No Comments

Työskentelen yrityksessä, jonka liikevaihto kasvoi juuri päättyneellä tilikaudella 119 % edellisestä. Prosentit ovat prosentteja, mutta niiden takaa paljastuu, että viime vuonna yrityksestämme valmistui asiakkaillemme 531 toimeksiantoa, siinäkin kasvua vuositasolla yli 200 kappaletta. Kasvu on suurelta osalta uuden asiakkaiden luottamuksen voittamista. Vähintään yhtä suurelta osalta se on nykyisten asiakkaiden luottamuksen ylläpitämistä. Jos mainostoimisto – tai miltei minkä alan yritys tahansa – menettää asiakkaansa, siihen voi olla montakin juurisyytä. Kolme yleisintä ovat kokemukseni perusteella seuraavat:

  • Helpoin tie menettää asiakas on jättää laiskuuttaan tekemättä kustannus- ja/tai tuntiarvio tilatusta työstä ja koetella projektin päätyttyä asiakkaan ymmärrystä sopimattomalla laskulla.
  • Hyvänä kakkosena tulee epärealistisesti lupailluista aikatauluista lipsuminen.
  • Kolmantena on kyky turhauttaa asiakas jatkuvilla tiimin ja toimintatapojen muutoksilla.

Näitä seuraavat toimiston proaktiivisuuden puute, kyvyttömyys uudistua ja asiakkaan kuuntelemisen vaikeus (= oman äänen rakastamisen -syndrooma). Mielestämme yritysten välisessä yhteistyössä kohtien 1-3 pitää olla must have -ominaisuuksia. Teemme ennen projektin aloittamista työarviot, aikataulutuksen sekä tiimityksen ja pidämme niistä kiinni. Kun perusasiat on juurrutettu selkäytimeen, se vapauttaa meiltä aikaa kohtien 4-6 kehittämiseen.

On silti joka kerta yhtä ilahduttavaa saada asiakkailta tälläkin viikolla saamamme kaltaista palautetta: ”Kiitos tarjouksestanne. Se oli poikkeuksellisen selkeä sekä hinnoittelultaan että aikataulutukseltaan. Haluamme jatkaa keskusteluja yhteistyöstä kanssanne.” Minulle tämä kertoo vain siitä, että meillä on ollut malttia kuulla asiakastamme ja vastata hänen esittämiinsä toiveisiin selkokielellä. Näin meistä valtaosa tekeekin keskustellessaan ystävänsä kanssa. Jos keskustelukumppanit muuttuvat ihmisistä yrityksiksi, miksi yhteydenpidosta usein tulee mystifioitua ja kryptistä? Yritetäänkö epäselvyydellä piilottaa epävarmuus? Se on turhaa, sillä totuudella on taipumus paljastua ennemmin tai myöhemmin: kustannukset karkaavat, aikataulut venyvät tai tiimi paljastuukin vain tarjoukseen kirjoitetuksi. Näin ei tarvitse olla.

Older Entries