Jos et sä soita

No Comments

Yritin eilen tavoitella suomalaisen yrityksen asiakaspalvelua. Asiakastiedon julkisten tietojen mukaan yrityksen tuoreimman tilikauden liikevaihto oli 4 miljoonaa euroa, josta 24 henkilöä työllistävälle yhtiölle kertyi komeat 670.000 euroa voittoa.

Menestys ei perustu aspan tulivoimaan.

Otin torstaina, perjantaina ja maanantaina yhtiöön yhteyttä sähköpostilla kolme eri kertaa. Vastauksia sain nolla. Semisti turhautuneena soitin heidän 010 -alkuiseen keskusnumeroonsa. Soitto meni suoraan kännykkävastaajaan: ”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.”

Yrityksen Facebook-sivuilla on 23 245 seuraajaa ja siellä oli yhteydenottomahdollisuus. Kysyin kohteliaasti, että miten aspaan saa yhteyden. Sain viidessä minuutissa vastauksen, joka oli linkki heidän verkkosivujensa yhteystietoihin, eli määrätietoisesti vaikeneviin info-meiliin ja 010 -numeroon. Vastasin, että kiitos, mutta meileihin ei ole vastattu ja keskusnumerokin kääntyy kännykkävastaajaan.

Sain tähän ytimekkään, mutta informaatioarvoltaan giganttisen vastauksen: ”Hmmm…” Muutama minuutti myöhemmin vastausta avattiin: ”Keskusnumero on käännetty etätöissä olevalle työntekijälle, jonka kännykästä on akku loppu.”

***

Elämme aikaa, jolloin kasvokkaiset kontaktit ovat minimissä. Tässä ajassa olisi syytä panostaa digitaalisten kanavien toimivuuteen. Ainakin itse pyrin vastaamaan yhteydenottoihin per heti. Vaikken aina pystykään vastaamaan täydellisesti, kerron, että viesti on tullut perille ja vastaan tarkemmin myöhemmin.

Ihan viime viikkoina olen ollut huomaavinani, että etätyöskentelyn hajauttamat ihmiset ovat alkaneet kärsiä alati pahenevasta informaatioähkystä. Esimerkiksi isompien palaverien sopiminen on hankalaa, kun yhteistä aikaa etsitään epätoivoisesti Teamsien turvottamista kalentereista. Tänään huomasin, että neljä palaveria oli roikkunut sopimatta jo päiviä. Jumi purkautui, kun otin puhelimen käteen ja soitin ihmisille. Kaikki ajat tuli sovittua. Ja mikä parasta. Kaikki taisivat todeta, että kiva, kun soitit.

Oli kiva soittaa.

Inhimillistä kasvua

1 Comment

Olen ristiriitaisissa tunteissa. Yrityksemme liikevaihto kasvoi viime vuonna kolmanneksella, mutta emme palkanneet yhtään uutta vakituista työntekijää. Päätimme poikkeuksellisessa tilanteessa keskittyä täysimääräisesti nykyisen henkilökunnan hyvinvointiin. Olemme selvinneet koko pandemia-ajan ilman lomautuksia ja irtisanomisia, vaikka kriisin alkuvaiheessa meilläkin oli tulevan ennakoinnissa merkittävää epävarmuutta.

Parasta aikaa haastattelemme ehdokkaita kahdeksi uudeksi kollegaksi. Valintaprosessimme on hakijoiden mielestä varmasti kiusallisen verkkainen. Valitsemme jokaisen uuden kollegamme tositarkoituksella. Muutama vuosi sitten suomalaisia kehotettiin olla ottamatta kesämökeille lasten iloksi syksyllä luontoon vapautettavia kesäkissoja. Kuka ihme ottaa kesäkissan? Ehkä sama ihminen, joka ottaa uuden työkaverin liian kevein perustein.

Monen yrityksen henkilöstöpolitiikan vastuuttomuus pistää vihaksi. Julkikuvan takia avoinna on houkuttelevia työpaikkoja samaan aikaan, kun vanhaa henkilökuntaa ohjataan takaovesta kassan elätettäväksi. Ei ole yksilön, yrityksen eikä sen asiakkaiden etu, mikäli henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Yrityksen menestys syntyy aina yksilöiden luottamuksesta toisiinsa ja työnantajansa pyyteettömiin tarkoitusperiin.

Yritystoiminta on kestävyyslaji eikä huipulle voi nousta kepulikonsteilla. Anabolisilla steroideilla voi tavoitella houkuttelevaa tilapäistä kilpailuetua. Luontainen, inhimillinen kasvu on hitaampaa ja vuosirenkaat tiiviimpiä. Mutta hitaammin kasvanut puu on kestävämpi ja eheämpi. On erittäin motivoiva ajatus olla rakentamassa jotakin kestävää. Jotakin, jossa jokaisella yhteisön jäsenellä on oma merkityksensä yhteisessä kasvussa.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

No Comments

Pakoksi muodostunut etätyö ja miltei katkeamaton Teams-helvetti ovat kova paikka tietotyöläisen silmille. Lääkärit neuvovat katsomaan aika ajoin muutaman sekunnin horisonttiin ja sulkemaan silmät hetkeksi. Silmille pitää antaa aikaa levätä.

Myös aivoille pitää antaa aikaa levätä. Pallolajeissa yksi tyypillinen harjoitusmetodi on pienpelit, jotka ovat yksinkertaistettuja ja viedään läpi pienemmillä pelaajamäärillä kuin varsinaiset ottelut. Pienpelien tarkoitus on tietyssä kehitysvaiheessa saada pelaajat oppimaan pelissä tarvittavat taidot vaihe vaiheelta.

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että olen hieman suorituskeskeisesti joskus jumiutunut omaan pienpelaamiseeni. Toistoja, toistoja, toistoja. Katse laskee joskus liian pitkäksi aikaa horisontista omiin varpaisiin. Aivot väsyvät. Kokonaiskuva surkastuu.

Tyhjensin tänään kalenterini kaikesta, mikä ei ole aikataulullisesti välttämätöntä, nostan katseeni ja levittelen siipiäni. Annan itselleni aikaa ja armoa. Timantit voivat puristautua jatkuvassa paineessa, mutta strateginen luova työ kaipaa liekkiinsä myös happea ja vapautta. Ja iloa. Parhaat työt ja oivallukset syntyvät aina hymyssä suin.

Ilon kautta!

Miten tämä vessa vedetään?

No Comments

Takana viisi päivää aurinkoisella Pyhällä. Säät suosivat ja rinteet olivat huippukunnossa. Turvallisuus otettiin tosissaan ja ulkoilu oli rentoa. Mutta sitten ensimmäisen maailman harmituksen aiheita, jotka kohdistuvat lähinnä itseeni.

Vuokrasimme auton Rollon lentoasemalta. Saimme bränikän Golf Variantin, jonka digitaaliseen mittariin oli kertynyt 1.500 kilometriä. Auton käyttöliittymä oli minulle täysin vieras. En osannut laittaa penkinlämmitintä päälle. En säätää radion äänenvoimakkuutta, ennen kuin vahingossa hipaisin hanskallani tuulettimen ripaan kätkettyyn liukusäätimeen. Ja sitten p*****llinen ajoavustin, joka alkoi herjata lumisella Kemijärven tiellä: ”Pysy keskellä kaistaa.” Yritin pysyä, mutta paraskaan suoritukseni ei kelvannut autolle.

Koska ravintolaruokaan ei voinut koronasulun takia tukeutua, yövyimme huoneistossa, jossa meillä oli oma keittiö ja sauna upeilla tunturinäkymillä. Kiuas käynnistettiin kaukosäätimen naputtelulla. Kiukaan käynnistymiseen vaadittiin 13 painallusta. Oi aikoja, jolloin vaihtoehdot olivat ON ja OFF.

Mutta sauna oli pala kakkua monitoimilieteen verrattuna. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, miten sen smoothi hipaisu- ja liukuvalikko oli suunniteltu toimivaksi. Ilmeisesti laitteessa oli joku ohjelmistovika, koska vedimme hetkeksi sulakkeet alas, jonka jälkeen saimme uunin lämpiämään sentään 10 minuutin pätkissä. Suihkuhana oli tyylikäs ja sitä osasin käyttää. Myös vessan huuhtelu onnistui, vaikka siinä oli vetimen sijaan painike.

Kaikki käyttöliittymäongelmat johtuivat olletikin käyttäjästä. Mutta samankaltainen probleematiikka kohtaa meitä etätöitä tekeviä monta kertaa päivässä. Etätyöalustat vaihtuvat palaverista toiseen ja niiden käyttölogiikka ei aina ole kovinkaan intuitiivinen. Joudumme sopeutumaan entistä kiihtyvämmällä tahdilla. Muutoksessa voittajia ovat ne, jotka osaavat ja haluavat myös itse sopeutua.

 

Melko vilpittömästi

No Comments

On ihannoituja ihmisiä, joilla on loputonta menestyksen nälkää ja intohimoa.

On tavoitteita, joihin ei yllä pelkällä apinan raivolla.

On ihmisiä, joiden tiimissä en haluaisi olla.

On voittavia tiimejä, joissa olen.

Menestyvä liiketoiminta ei voi perustua kaikki pelaa -periaatteeseen. Yritys ei voi edetä hitaimman ehdoilla. On selvää, että toiset vaan ovat kyvykkäämpiä kuin toiset. Mutta ne toisetkin ovat yhtä arvokkaita. Tiedän olevani hyvin kyvykäs. Ajoittain jopa niin kyvykäs, että ymmärrän kyvykkyyden olevan katsojan silmässä.

Edes yksilöurheilija ei lyki ensi talven olympiavoittajaksi yksin. Kymmenet ihmiset silottavat hänen latuaan ja puskevat häntä. Mahdollinen mitali ripustetaan kuitenkin vain hänen kaulaansa. Maailman parhaaksi yksilöurheilijaksi ei nouse, jos on kädenlämpöinen ihminen. Yksilön menestys vaatii poikkeuksellista vimmaa. Vimmainen ihminen ei aina ehdi asetella sanojaan.

Myös tiimin menestys vaatii vimmaa. Tiimin menestyksen taustalla on yksilölajeista poiketen paljolti vuoroveto, muiden virheiden sietäminen ja avoin kommunikointi. Kunnioitan yksilölajien menestyjiä. Minusta ei olisi sellaiseksi, vaikka tunnistan itsessäni loputtoman menestyksen nälän ja reippaasti yli oman tarpeen kuohuvan intohimon. Tunnistan jopa taipumukseni hakeutua valokiilaan. Mutta uskokoon ken tahtoo: olen onnellisimmillani taustajoukoissa. Haluaisin melko vilpittömästi olla se suksihuoltaja, jonka voiteet siivittävät joukkueemme mestaruuteen ja kohti korkeampia tavoitteita. Mutta kun siellä ollaan, haluaisin kuulla voittajan kiitospuheessa oman nimeni.

Iivo, ensi vuonna tiimisi ansaitsee kultaa.

Onhan yhteistyökumppanisi R0-luku yli yhden?

No Comments

Vierailin viime viikolla Coloron showroomissa Vantaalla. Jyrkistä ja Ii-Ministä välittyi rakkaus värjäämiseen ja asiakaspalveluun. Tänään meillä oli Teams PING Helsingin Inna-Pirjettan, Pinjan ja Tuomon kanssa. Heidän sanomisistaan välittyi aito innostus vastuulliseen vaikuttajamarkkinointiin.

Kuluneen vuoden aikana olen huomannut voivani paremmin sellaisten kumppanien kanssa, jotka tuovat energiaa sen syömisen sijasta. Päivittäiset uutiset ovat opettaneet, että ongelmat tarttuvat. Mutta yhtä tärkeää on muistaa, että myös hyvä tarttuu. Positiivinen kierre on tässä ajassa valtava voimavara. Luin joskus mietelauseen, johon on kiteytetty paljon tälle hetkelle tärkeää: ”Being positive in a negative situation is not naive. It´s leadership.” 

Haluan uskoa, että meidätkin valitaan usein yhteistyökumppaniksi osaamisemme lisäksi innostuksemme ansiosta. Toivon, että nostamme enemmän kuin latistamme; kannustamme enemmän kuin kritisoimme. Keskitymme siihen sisäisesti. Toivottavasti se näkyy myös ulospäin. Positiivisuutta ei ole mitään syytä peitellä – kunhan se on aitoa.

 

Tahdon asia

No Comments

Addiktio on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Minä olen aina tavoitellut voitontunnetta. Olen peruskömpelö, enkä koskaan valikoitunut joukkuepelien harrastajaksi. Mutta minunlaiselleni riitti voitettavaa taitoaineiden sijasta lukuaineissa. Minusta kehittyi erinomainen opiskelija. Opintojen rinnalla minusta kasvoi menestynyt ravivedonlyöjä. Tunnistin taipumukseni riippuvaisuuteen ja lopetin vedonlyönnin kerralla 21-vuotiaana kolmen merkittävän onnistumisen jälkeen.

Kohdistin jo varhain addiktioni työhön. Työelämässä riippuvuuden vaikutus voi olla myös hyödyllinen. Jos keksin hyvän idean, en halua lopettaa siihen, koska seuraava saattaa olla parempi. Vuoraan pöydät post-it -lapuilla. Yhdistelen ideoita, jaan, kyseenalaistan ja altistan kommenteille. Mutta jätän aina vielä yhden takataskuun. Palavereissa se kutkuttaa ja odottaa hetkeä, jolloin se voisi paljastua.

Sanotaan, että addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen. Että taustalla olisi kokemus hylätyksi tulosta, tai muisto siitä, ettei olisi itsenään arvokas. En koe tulleeni koskaan hylätyksi tai olleeni arvoton. Ehkä minua kuitenkin ainakin nuoruudessa leimasi jonkinlainen ulkopuolisuus. Urheilujoukkueisiin sopimattomana kasvoin kirjanoppineeksi. Mutta ei minua palkittu koskaan siitäkään menetyksestä. Opettajien mielestä en tarvinnut stipendejä, koska olin niin hyvästä kodista.

En ole koskaan kokenut sopivani muiden asettamille mittaristoille. Se on kai syy siihen, miksi olen aina ollut hyvin yrittäjähenkinen ja auktoriteettikammoinen. Minulla on tahto voittaa, mutta yhtä lailla minulla on tahto määrittää itse omat menestyksen mittarit. Tunnistan kyllä kaipuun yhteyteen. Minulle osoitus syntyneestä yhteydestä on asiakkaan tai työkaverin vilpitön innostuminen. Se on minulle niin suuri palkinto, että sen vuoksi saatan vielä tänäänkin täyttää muutaman post-itin. En pidä sitä työnä ensinkään.

Lokin päällä lokki

No Comments

Olen ylpeä työyhteisöstäni. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa moniääniseksi ja -arvoiseksi. Meillä saa olla oma itsensä. Saa antaa itsestään pelkäämättä juuri niin paljon kuin haluaa. Inklusiiv-organisaation perustaja Katja Toropainen on kertonut monesti, että psykologisesti turvallinen tila keskustella ja oppia luo työyhteisölle mahdollisuuden purkaa ennakkoluuloja ja huolia sekä lisätä yhteistä ymmärrystä. Koen, että työyhteisömme on psykologisesti turvallinen. Toki aina on kehitettävää. Olemme huomanneet sen joka torstaisissa hyvän mielen keskusteluissa, jossa tänään pohdittiin muun muassa asiakaspalautteen prosessoimista. Keskustelussa oli erilaisia mielipiteitä ja koin, että niitä kaikkia pidettiin arvokkaina.

Ehkä ajatuskantojemme ymmärtäminen perustuu keskinäiseen luottamukseemme. Kokemus on opettanut meitä purkamaan tiedostamattomat ennakkoluulot. Katja Toropaisen mukaan juuri tiedostamattomat ennakkoluulot vaikuttavat käsityksiimme esimerkiksi eri sukupuolten edustajista, nuorista ja vanhoista, eri etnisistä taustoista tulevista ja eri uskontoa harjoittavista. Ennakkoluulojen tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja purkaminen auttavat tekemään parempia päätöksiä niin rekrytoinnissa kuin tiimien rakentamisessa.

Voittavien tiimien rakentamisessa onkin luottamuksen rinnalla yhtä tärkeää jäsenten moniarvoisuus. Emme voi tarkastella maailmaa vain tapaluterilaisen keski-ikäisen lihansyöjän silmin. Asiakkaamme ansaitsevan laajemman tarkastelukulman. Siksi olenkin iloinen, että henkilökuntamme monikulttuurisuus vahvistuu. Opimme toisistamme, opimme toisiltamme.

Pidän kovasti Apulannan Lokin päällä lokki -biisistä. Siinä on kohta:

Järjestelmäshokki,
lokin päällä lokki
Toisistansa nokki
joka repaleen.

En tiedä, mitä kirjoittaja on sillä tarkoittanut, mutta itse tulkitsen sen niin, että tämä nollasummapelin aika pakottaa ottamaan toiselta, jotta voisi itse saavuttaa enemmän. Näen asian Apulantaa lohdullisemmin. Meidän pitää oppia antamaan, jotta saavuttaisimme enemmän yhdessä. Se vaatii moniarvoisuuden arvostamista ja ruokkimista. Lokin rinnalla lokki.

 

 

Miksi aina pitää ankeuttaa?

No Comments

Talousmedia uutisoi, että pörssiyhtiön tulos laski. Ei vahingossakaan, että se ylitti odotukset.

Suomalaisurheilija jäi kakkoseksi sen sijaan, että hän olisi voittanut hopeaa.

Ei iloita siitä, että pandemia on kurissa, koska pahempaa saattaa olla tulossa.

Sääennusteen lumisade on valkoinen kurittaja, ei talven ihmemaan tuoja.

Ja minun suosikkini: Ihastelin kerran vauvan suuria silmiä. Ankeuttaja vieressäni sanoi, että silmät ovat kaikilla yhtä suuret, vauvalla on vain pienet kasvot.

Elämä menee harvoin itse ennalta kirjoittaman juonen mukaisesti. Pessimisti se ei pety ja jos tarpeeksi kauan ennustaa maailmanloppua, joskus todennäköisesti osuu oikeaan. Mutta koska on oletettavaa, että maailmaa rullaa radallaan huomennakin, olisiko klikkiotsikoiden kiimassakin mahdollista miettiä, että toivo on ankeutta vahvempi voima.

Haluan todeta lähipiirilleni työssä ja vapaalla, että hyvin me ollaan vedetty. Olette tuoneet elämääni joka päivä uskoa, olette valaneet toivoa, olette antaneet rakkautta. Kiitos kaikille läheisille rinnalla kulkemisesta. Yhdessä jaksaa paremmin.


Kuvan jäissä puskevasta Föristä on ottanut monivuotinen työkaverini Esko Keski-Oja.

Tieto lisää uskoa

No Comments

Perustimme Hansdotterin vuoden 2018 kesällä, koska halusimme luoda itsellemme unelmien työpaikan. Työpaikan, jossa onnistuminen mitattaisiin asiakkaiden menestyksellä ja henkilökunnan tyytyväisyydellä. Taloudellisetkin tavoitteet luonnollisesti asetettiin, mutta tiesimme, että ne toteutuisivat, mikäli asiakkaat ja henkilökunta voivat hyvin.

Eilen saimme iloisen uutisen: Hansdotter on jo toisen toimintavuotensa jälkeen yksi Vuoden toimisto 2021 -tutkimuksen finalisteista. Se on meille kaikille erityisen tärkeä saavutus, sillä tämä Pohjoismaiden suurin markkinointiviestintätutkimus mittaa asiakastyytyväisyyttä. Finaalipaikka kertoo siitä, että meihin on luotettu ja yhteistyöhön on oltu tyytyväisiä.

Tieto kilpailukykyisestä asiakastyytyväisyydestämme lisäsi uskoa siihen, että olemme tehneet paljon oikein. Emme ole päästäneet itseämme helpolla, mutta emme ole päästäneet asiakkaitammekaan. Olemme uskaltautuneet pureutua koko ajan syvemmälle toimeksiantojen perusteisiin. Olemme nostaneet kumppaniemme rimaa pelottomasti. Kun asiakkaamme menevät yli korkeammalta, menemme mekin.

Vahvan yhteisen arvopohjan ansiosta työyhteisömme on selvinnyt myös pandemian aiheuttamasta sosiaalisesta epävarmuudesta ja työtapojen muutoksista. Jaksava ja osaava henkilökunta on ainoa kilpailuetumme. Siksi jatkamme työtämme henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Siinä Suomen Mielenterveys ry:n Hyvän mielen työpaikka -hanke on jo parin ensimmäisen kuukauden aikana osoittautunut erinomaiseksi avuksi.

Hyvät asiakkaat, parempi mieli.

 

Older Entries