Lopun alku

No Comments

Kirjoitin tämän lauantaina sisällä mökissä, koska ulkona puhaltaa lännestä 17-19 m/s. Palju lämpiää hiljalleen. Takka rätisee. Lapset ja koira lähtivät aamulla Turkuun / Helsinkiin, me jäämme vielä viikoksi pitämään sadetta ja tuulta. Kyllä sieltä vielä aurinkokin tulee. Iltapäivällä ystävät tulevat vierailulle.

Kesä(loma) on ihmisen parasta aikaa. Silloin ehtii tavata rakkaitaan kiireettömästi. On aikaa puhua ja parantaa maailmaa. On aikaa vain olla ja elää yhteistä arkea. Mutta mikä minuun on vanhemmiten oikein tullut! Vihaan yli kaiken lähtöjä. Omia ja muiden. Alakulo valtaa, kun pelkästään ajattelee vierailujen päättymistä.

Kohtaaminen on ihanaa. Lähteminen on haikeaa. Kaikki yhdessä touhuaminen siinä välissä on elämää, jonka arvoa ei aina osaa riittävästi arvostaa. Käyn laittamassa paljuun puita, savustan kalan, pesen perunat ja hinkkaan saunan lauteet mäntysuovalla. Valmistaudun seuraavaan ihanaan kohtaamiseen.

Työt alkavat ensi viikolla. Odotan kevätkaudella etäisiksi jääneiden työkavereiden ja asiakkaiden kohtaamisia. Minua tuntevien mielestä olen jonkinasteinen ADHD. Nyt kuitenkin lupaan, etten elokuussa turhaudu palavereissa, vaikka ne joskus jatkuisivat kestokykyäni pidempään.

Työssäkäyvä aikuinen on entinen lapsi

No Comments

Kun koronakriisi eskaloitui ja kouluissa siirryttiin etäopetukseen, lastensuojeluviranomaiset varoittivat: ”Aamuherätys, lämmin ruoka, turvalliset aikuiset. Ne ovat juuri nyt poissa monen lapsen elämästä.”

Kun yrityksissä siirryttiin etätyöhön, työnantajat riemuitsivat: ”Toimistotilat ovat yrityksille iso kustannus. Etätyön sujuessa niistä luopumalla voidaan hakea säästöjä. Ja helpottaahan etätyö myös perhe-elämän ja työn yhteensovittamista. Jopa tutkimusten mukaan ihmiset ovat tehokkaampia etätöissä.”

Työssäkäyvä aikuinen on entinen lapsi. Moni meistä kaipaa elämäänsä päivää rytmittävää työmatkaa, lämmintä lounasta ja työpaikkansa yhteisöllisyyttä. Yhä useampi meistä elää yksin ja heille lähityön mahdollistama yhteisöllisyys on korvaamatonta. Tärkeää se on myös perheellisille. Ainakin itselleni työkavereiden kohtaaminen antaa turvaa ja tuo ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhteisö antaa voimaa ja turvaa.

Etätyö on monelle meistä hieno mahdollisuus. Mutta joillekin se myös luo uhan liudentua näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Olen monesti sanonut, että tekniikka muuttuu nopeammin kuin ihminen. Maslowin perinteisen viisiportaisen tarvehierarkian kolmannella tasolla on yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarve; ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen. Teoria on 80 vuotta vanha, mutta en usko, että ajasta ja paikasta irrottautumisen tarve on vieläkään ajanut sen edelle.

Olen nähnyt tutkimuksia, jossa etätyön vaikutusta on peilattu yksilön tarpeisiin, ja sillä on nähty olevan hyötyjä turvallisuudentunteiden ja kognitiivisten tarpeiden osalta, mutta suuria haasteita itsensä ylittämisen osalta. Itse allekirjoitan haasteen itsensä ylittämiseen etänä. Ihmisen on ikävä toisen luo, koska yhdessä olemme enemmän.

Kuva Malindu Wickremasinghe

Downshiftaamisen romantisoinnin kääntöpuoli

No Comments

Valtamedia Helsingin Sanomien agendalla downshiftaamisen romantisointi on korkeammalla kuin koskaan. Tänäänkin oli juttu vastavalmistuneesta kauppatieteen maisterista, joka oli jo 24-vuotiaana ehtinyt palaa työurallaan miltei loppuun työskennellessään traineena big fourilla. Onneksi raskasta harjoittelua seurasi vaihtovuosi Uudessa-Seelannissa, jossa shifteri pääsi surffaamaan, vaeltamaan ja olemaan hiihtopummina. Paluumatkalla hän rentoutui surffaamalla Balilla, palasi työhön syksyllä 2018, mutta kesti vain jouluun. Oli aika downshiftata.

Nyt hän on talvisin korkeakoulutettu hiihtopummi Innsbruckissa ja kesät korkeakoulutettu surffipummi Balilla. Nyt kun ei pääse kiusallisten matkustusrajoitusten vuoksi pummeilemaan, hän maisteripyöräilee ympäri Suomea.

Mikä minä olen tuomitsemaan oman tiensä kulkijoita. Mutta sen haluan todeta, että elämä on nollasummapeli. Yhtä downshiftaaja kohden vaaditaan ainakin yksi mediaepäseksikäs upshiftaaja. Jonkun pitää oravanpyörästä polkupyörän selkään vaihtaneen korkeakoulutus, pyörätiet ja terveydenhuolto maksaa. Aikamme ei kuitenkaan ole otollinen kertomaan heistä, jotka kantavat työllään vastuuta.

Media romantisoi omaehtoisia downshiftaajia. Viime kuukausina moni on joutunut himmaamaan ihan ilman omaa tahtoaan. Työpaikkojen ovet ovat olleet valtioneuvoston määräysten vuoksi säpissä – tai kuten meillä markkinointiviestintätoimialalla – miltei kaikki työnantajat ovat varmuuden vuoksi lomauttaneet henkilökuntaansa ja hamuavat nyt rahaa valtiolta. Vähemmän näkyy tarinoita siitä, miten poikkeusolojen aikana upshiftaamalla on saatu pidettyä pyörät pyörimässä ja osaava henkilökunta pois työttömyyskassoista. Suomenkin hyvinvoinnin taustalla oleva työn sankaruus on viime vuosina korvautunut kuluttajakansalaisuudella, jossa on trendinä shoppailla työelämässä aivan kuten ruokakaupassa. Otetaan hyllystä vain herkkupaloja.

Siskonmakkarasoppa on luusereille.


Siskonmakkarakeiton kuvan tarjoaa K-Ruoka.

 

 

 

 

 

Heidän etunsa on minun

No Comments

Saimme tänään soiton uudelta asiakkaalta. Heidän nykyisen mainostoimistonsa asiakasvastaavalla olivat puhelut menneet koko viikon vastaajaan ja meilissä oli lomaviesti. Kiireinen projekti pitäisi saada tulille heti, koska valmista pitää olla elokuun alussa: ”Voitteko auttaa?”

Kyllä, kiitos.

Moni yritys tuskailee myyntinsä kanssa. Asiakaspalvelu ei ainakaan parane, mikäli aukioloaikoja vähennetään ja valikoimista tingitään. Kevät on mennyt monella kituutellessa, mutta silti kesälomat pidetään tavalliseen tapaan, vaikka nyt työtä olisi tarjolla. Kävin tänään ruutukaava-alueella ja poikkesin kymmenen aikoihin Hansakorttelissa ostamassa varrettomia sukkia ja uusia nauhoja lenkkitossuihin. Erikoiskaupat olivat kiinni. Poikkesin avoinna olevaan Stockmanniin, jonka miesten kerroksesta ei löytynyt lainkaan varrettomia sukkia eikä nauhoja lenkkareihin. Stadiumista löytyivät molemmat, mutta myyjällä ei ollut aavistustakaan, miten pitkät nauhojen tulisi olla. Valikoimaa tosin oli vain kaksi: 120 cm ja 150 cm. Otin varmuudeksi molemmat. Väristä ei tarvinnut valita. Tarjolla oli pirteä musta.

Monelle yritykselle asiakas tuntuu olevan kuin velka. Se on veli otettaessa, mutta sisarentytär, kun tulee lupausten lunastamisen aika. Toki ihmiset ovat lomansa ansainneet, mutta erityisissä oloissa lomia pitää jaksottaa uudella tavalla ja lomallakin pitää pystyä jatkamaan etätyötä rajallisesti. Sanoo hän, joka lähtee lomille huomenna. Olen huolehtinut tuuraajista ja luulen, että tsekkaan viestit useamman kerran päivässä vapaallakin. Jos vapaa-ajasta tinkiminen on tänä kesänä asiakkaitteni etu, silloin se on myös oma etuni.

 

Älä ympäröi itseäsi samanmielisillä

No Comments

Sosiaalisessa mediassa (ja elämässä yleensäkin) on palellessaan houkuttelevaa kusta housuihinsa. Saahan sillä lämmittävän 15 sekuntia. Sen pidempään ei pitkäjänteisyys kaikilla riitäkään.

Korona-aika on vahvistanut siiloutumista. Kun maailma on epävarma, on helppo pitäytyä omassa kuplassa, missä löytyy varmasti selänrapsuttaja. Vaarana kuitenkin on, että vapaassa maailmassa laput silmillä kulkiessaan ei osaa katsoa ympärilleen ja näin lukittautuu väärään käyttöliittymään, kunnes on liian myöhäistä.

Kun organisaatiossa intomielisten eriävät mielipiteet vaimenevat, se ei ole välttämättä merkki kaikille yhteisen yrityskulttuurin vahvistumisesta. Se voi olla merkki siitä, että soraäänten päälle puhutaan.

Olen levoton ja utelias sielu. Kun yksi ongelma on ratkaistu, en jää Baden-Baden -tuoliin lepäämään laakereillani. Myrskyn jälkeistä poutasäätä seuraa toinen aalto. Sen varalle pitää rakentaa puskureita ja suunnitelmia. Useampi, kuin uhmalla matkaa jatkanut, on näivettynyt paikoilleen.

Elämä on tässä ja nyt, mutta huomenna on paremmin. Koska me teemme huomisen yhdessä. Minulla on ilo saada työskennellä työyhteisössä, jota eivät yhdistä mielipiteet ja turvallisuushakuisuus. Meitä yhdistävät arvomaailma ja uteliaisuus, rohkeus ja kurittomuus. Työskentelen seurassa, jossa jokainen pelaa tinkimättömästi omaa ruutuaan, mutta ymmärtää myös muiden roolin. Tässä seurassa on hyvä olla.

Tyhjä tila sielussani

No Comments

Tumma vereni kuohahtaa aina, kun sisustuslehdissä joku sanoo hankkineensa taulun, koska se sopi sohvan väreihin. Minun mielestäni tuollainen kommentti on taiteilijan työn aliarvostamista. Kullakin on oikeus ostaa taidetta omista henkilökohtaisista syistään. Minä en hanki sitä täyttämään tyhjää tilaa seinällä, vaan enemmänkin täyttämään tyhjää tilaa sielussani.

Kuulun samaan koulukuntaan postausten kirjoittajana. En koskaan mieti, että tällä kirjoituksella puhuttelisin tiettyä kohderyhmää tietyssä kanavassa. Minulle kirjoittaminen on ääneen ajattelemista ilman sen suurempia tavoitteita. Jos joku inspiroituu tekstistäni, niin hyvä. Jos joku on eri mieltä, niin hyvä. Useimmilla elämän osa-alueilla jokainen mielipide on yhtä arvokas.

Minun maailmassani tauluja ei osteta sohvaan sopivasti. Minun maailmassa otsikoita ei optimoida robotin ehdolla eikä sisältöä kirjoiteta tietylle ostajapersoonalle. Minun maailmassani mielipiteitä ei sovita kuulijakuntaa myötäileviksi. Minut on kasvatettu olemaan ylpeä omista mielipiteistäni ja kerron niistä perustellen, vaikka ne joskus aiheuttaisivat ristivetoa. En pukeudu sulautuakseni tapettiin.

Rakastan taidetta. Hankin vain töitä, joiden sanomalla tai tekijällä on minulle merkitystä. Tärkeämpää kuin se, millaisia teokset ovat, on se, miten ne ripustetaan. Niitä tulee voida katsoa oikealta etäisyydeltä, oikealta korkeudelta, oikeassa valossa. Niille pitää antaa aikaa avautua ja kertoa tarinansa. Aivan kuten ihmisille ja heidän mielipiteilleen. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni.

Out of etäoffice

No Comments

Yhtäkkiä eskaloitunut etätyöbuumi on vaikuttanut rajusti ainakin minun työntekooni. Koska lähikontaktit ovat minimissä ja tapaamiset sovitaan vain verkon yli, työkalenterista on tullut haavoittuvainen. Päivät täyttyvät toinen toistaan seuraavista 30 minuutin – tunnin Hangouts-, Teams-, Zoom- ja Skype-palavereista. Kun edellinen neuvonpito on kesken, seuraavaa jo hälyttää. Pissataukoakaan ei ehdi pitää.

En koskaan lue tietotekniikan manuaaleja. Ehkä pitäisi. Eilen löysin Google-kalenterista sattumalta Out of office -toiminnon, jolla voi estää uudet ja perua jo sovitut palaverikutsut vaikka koko päivältä. Olemme monet poissa fyysiseltä toimistolta, mutta joskus pitää olla lupa olla pois myös virtuaalityöyhteisöstä. Pitää olla oikeus miettiä kiireettömämmin; olla hetki yksin omien ajatustensa kanssa.

Työviikot ovat nyt niin täyteen pakattuja, että kaikkien uusien virikkeiden prosessoimiseen ei jää varatuksi aikaa. Ainakin omalla kohdallani hyvä elokuva, teatteriesitys tai kirja avautuvat vasta jälkikäteen. Katsomisen tai lukemisen aikana kiinnität huomion yksityiskohtiin, kokonaisuus avautuu vasta etäämmältä. Siksi kalenterissani lukee tänään Out of office. Levittelen siipiäni ja yritän nousta korkeammalle – nähdäkseni laajemmin.

Koska olen sen arvoinen. Sinä olet.

Mistä tunnistat huomisen voittajan?

No Comments

Viime kuukausina olen tarkkaillut kohtaamiani yrityksiä tavallista kriittisemmin. Olen miettinyt, mikä yhdistää tulevaisuuden menestyjiä. Uskon, että menestys rakentuu samaan hiileen puhaltavista ihmisistä, jotka tietävät olevansa enemmän yhdessä kuin yksin. Väitän, että monen tulevaisuuden menestysyrityksen taustalta löytyy kolmen A:n tiimejä.

Avuliaisuus

Ihminen on luontaisesti auttavainen. Lapset ovat usein avuliaita, mutta kyynistyvät aikuiset menettävät usein luontaisen kykynsä auttaa ilman vastapalvelusta. Aikuiset perustelevat käyttäytymistään sillä, että työtä on muutenkin ihan riittävästi. Avulla on kuitenkin taipumus heijastua takaisin antajalleen. Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa. Kaiken hyvän lisäksi tutkimuksetkin osoittavat, että auttaminen vaikuttaa myönteisemmin auttajaan kuin autettavaan.

Alkuvoima

Menestyvän yrityksen taustalla on miltei poikkeuksetta jotakin rajoja rikkovaa ja pelotonta. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että me ihmiset emme halua minkään muuttuvan. Haluamme, että maapallo rullaa radallaan kuin ennenkin. Matkustusrajoitukset hiertävät, turvaetäisyyden raastavat ja kasvomaskit ovat vapaalle maailmalle suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva turn-off. Menestyvissä yrityksissä on halua sopeutua muutokseen, kykyä johtaa siitä. Muutos on uuden alkuvoima. Alkuvoima mahdollistaa muutoksen.

Anteeksianto

Kun kehittää uutta reseptiä, ainesosat ja työvaiheet menevät harvoin kerralla oikein. Joskus uutta rakentaessa kaatuu aitoja, joskus jopa yrityksiä. Uutta luodessa tulee väistämättä tehtyä myös virheitä. Niissä ei ole mitään hävettävää. Hävetä kannattaa vain silloin, jollei opi virheistä. Väitän, että huomisen menestyvissä yrityksissä on muita suurempi kyky anteeksiantoon. Kyky antaa anteeksi joskus törmäyskurssillekin ajaantuneille kumppaneille, mutta ennen kaikkea itselleen.

Pois silmistä, pois mielestä.

No Comments

Olin eilen ruokaostoksilla kauppakeskuksessa sijaitsevassa marketissa. Menin sinne aamukymmenen jälkeen. Parkkihallissa oli jo silloin paljon autoja. Päivittäistavarakauppa, Alko ja apteekki olivat auki. Erikoisliikkeet järjestään kiinni. Kävelin kauppakäytävää, jolla oli paljon lapsiperheitä ja totesin pimeiden myymälöiden ikkunoihin kliistratuista lapuista, että ne aukeisivat joko klo 11 tai klo 12 ja menisivät kiinni klo 18.

En ole kauppias, mutta ihmettelin kyllä heidän epäaktiivisuuttaan. Itse olisin kyllä kauppiaana ollut paikalla jo klo 9 ja tarkkaillut ihmisten käyttäytymisen muutosta. Jos ja kun olisin huomannut, että suljetun rulo-oveni takana on jatkuva virta potentiaalisia asiakkaita, olisin avannut aiemmin. Nyt poikkeusoloihin tunnutaan suhtautuvan kuin armeijassa karvalakin käyttöön: Korvaläppien käytöstä päätetään kalenterin, ei sään mukaan.

Korona on antanut meille hyvän oppitunnin sopeutumisen tärkeydestä. Poikkeusolot ovat koskettaneet meitä kaikkia, mutta toiset meistä ovat onnistuneet sopeutumaan niihin paremmin. Jos muutosten edessä lamaantuu ja ajaa liiketoiminnan totaaliselle säästöliekille pariksi kuukaudeksi, notkosta nouseminen on tuskien tie. Näinä aikoina kuluttajan kohtaamien viestien määrä on niin suuri, että kahden kuukauden hiljaisuus pudottaa hyvänkin yrityksen ihmisten mielistä.

Ei kahta ilman kolmatta

No Comments

Perustimme Hansdotterin kaksi vuotta sitten. Synttärit olivat vapun jälkeen, mutta niitä ei etätyön lomassa huomattu juhlistaa. Toisaalta juhlaan ei tarvita erityistä päivää. Hyvässä seurassa elämää voi juhlia arkenakin.

Kaksi ensimmäistä vuotta ovat olleet meille suotuisat. Olemme keskittyneet nuorena yrityksenä työmme laatuun. Uskomme siihen, että tinkimättömästi tehty työ näkyy ajan myötä myös liikevaihdon ja tuloksen kasvuna. Näin on ollut. Jokainen kuukausi on ollut edellistä vahvempi laadullisesti, mutta myös tuloksellisesti. Tulokset laskemme asiakkaittemme menestyksestä.

Pari kuukautta sitten toimintamme keskiöön nousi yrityskulttuurimme toinen tukijalka: vastuullisuus. Tunnemme vastuumme henkilökuntaamme, asiakkaitamme ja kumppaneitamme kohtaan. Olisi helppoa lomauttaa tai jättää alihankintalaskut maksamatta. Emme ole tehneet niin. Olemme yrittäneet entistä enemmän.

Tässä vaiheessa kenelläkään meistä ei ole näkymää, miten pitkään poikkeustila jatkuu. Epävarmuus ei saa kuitenkaan lamaannuttaa. Myllerryksistä huolimatta pyrimme tekemään työmme yhtä tinkimättömästi ja vastuullisesti kuten aina. Jos voimme viettää ensi vuonna synttäreitä yhtä iloisina ja touhukkaita kuin tänä vuonna, olemme onnistuneet.

Onnistuminen vaatii venymistä, keskinäistä luottamusta, vuorovetoa ja vastuullisia kumppaneita. Nämä kaikki meillä on. Siitä tiedämme, että huomenna on hyvä päivä.

Older Entries