Tahdon asia

No Comments

Addiktio on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Minä olen aina tavoitellut voitontunnetta. Olen peruskömpelö, enkä koskaan valikoitunut joukkuepelien harrastajaksi. Mutta minunlaiselleni riitti voitettavaa taitoaineiden sijasta lukuaineissa. Minusta kehittyi erinomainen opiskelija. Opintojen rinnalla minusta kasvoi menestynyt ravivedonlyöjä. Tunnistin taipumukseni riippuvaisuuteen ja lopetin vedonlyönnin kerralla 21-vuotiaana kolmen merkittävän onnistumisen jälkeen.

Kohdistin jo varhain addiktioni työhön. Työelämässä riippuvuuden vaikutus voi olla myös hyödyllinen. Jos keksin hyvän idean, en halua lopettaa siihen, koska seuraava saattaa olla parempi. Vuoraan pöydät post-it -lapuilla. Yhdistelen ideoita, jaan, kyseenalaistan ja altistan kommenteille. Mutta jätän aina vielä yhden takataskuun. Palavereissa se kutkuttaa ja odottaa hetkeä, jolloin se voisi paljastua.

Sanotaan, että addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen. Että taustalla olisi kokemus hylätyksi tulosta, tai muisto siitä, ettei olisi itsenään arvokas. En koe tulleeni koskaan hylätyksi tai olleeni arvoton. Ehkä minua kuitenkin ainakin nuoruudessa leimasi jonkinlainen ulkopuolisuus. Urheilujoukkueisiin sopimattomana kasvoin kirjanoppineeksi. Mutta ei minua palkittu koskaan siitäkään menetyksestä. Opettajien mielestä en tarvinnut stipendejä, koska olin niin hyvästä kodista.

En ole koskaan kokenut sopivani muiden asettamille mittaristoille. Se on kai syy siihen, miksi olen aina ollut hyvin yrittäjähenkinen ja auktoriteettikammoinen. Minulla on tahto voittaa, mutta yhtä lailla minulla on tahto määrittää itse omat menestyksen mittarit. Tunnistan kyllä kaipuun yhteyteen. Minulle osoitus syntyneestä yhteydestä on asiakkaan tai työkaverin vilpitön innostuminen. Se on minulle niin suuri palkinto, että sen vuoksi saatan vielä tänäänkin täyttää muutaman post-itin. En pidä sitä työnä ensinkään.

Lokin päällä lokki

No Comments

Olen ylpeä työyhteisöstäni. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa moniääniseksi ja -arvoiseksi. Meillä saa olla oma itsensä. Saa antaa itsestään pelkäämättä juuri niin paljon kuin haluaa. Inklusiiv-organisaation perustaja Katja Toropainen on kertonut monesti, että psykologisesti turvallinen tila keskustella ja oppia luo työyhteisölle mahdollisuuden purkaa ennakkoluuloja ja huolia sekä lisätä yhteistä ymmärrystä. Koen, että työyhteisömme on psykologisesti turvallinen. Toki aina on kehitettävää. Olemme huomanneet sen joka torstaisissa hyvän mielen keskusteluissa, jossa tänään pohdittiin muun muassa asiakaspalautteen prosessoimista. Keskustelussa oli erilaisia mielipiteitä ja koin, että niitä kaikkia pidettiin arvokkaina.

Ehkä ajatuskantojemme ymmärtäminen perustuu keskinäiseen luottamukseemme. Kokemus on opettanut meitä purkamaan tiedostamattomat ennakkoluulot. Katja Toropaisen mukaan juuri tiedostamattomat ennakkoluulot vaikuttavat käsityksiimme esimerkiksi eri sukupuolten edustajista, nuorista ja vanhoista, eri etnisistä taustoista tulevista ja eri uskontoa harjoittavista. Ennakkoluulojen tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja purkaminen auttavat tekemään parempia päätöksiä niin rekrytoinnissa kuin tiimien rakentamisessa.

Voittavien tiimien rakentamisessa onkin luottamuksen rinnalla yhtä tärkeää jäsenten moniarvoisuus. Emme voi tarkastella maailmaa vain tapaluterilaisen keski-ikäisen lihansyöjän silmin. Asiakkaamme ansaitsevan laajemman tarkastelukulman. Siksi olenkin iloinen, että henkilökuntamme monikulttuurisuus vahvistuu. Opimme toisistamme, opimme toisiltamme.

Pidän kovasti Apulannan Lokin päällä lokki -biisistä. Siinä on kohta:

Järjestelmäshokki,
lokin päällä lokki
Toisistansa nokki
joka repaleen.

En tiedä, mitä kirjoittaja on sillä tarkoittanut, mutta itse tulkitsen sen niin, että tämä nollasummapelin aika pakottaa ottamaan toiselta, jotta voisi itse saavuttaa enemmän. Näen asian Apulantaa lohdullisemmin. Meidän pitää oppia antamaan, jotta saavuttaisimme enemmän yhdessä. Se vaatii moniarvoisuuden arvostamista ja ruokkimista. Lokin rinnalla lokki.

 

 

Miksi aina pitää ankeuttaa?

No Comments

Talousmedia uutisoi, että pörssiyhtiön tulos laski. Ei vahingossakaan, että se ylitti odotukset.

Suomalaisurheilija jäi kakkoseksi sen sijaan, että hän olisi voittanut hopeaa.

Ei iloita siitä, että pandemia on kurissa, koska pahempaa saattaa olla tulossa.

Sääennusteen lumisade on valkoinen kurittaja, ei talven ihmemaan tuoja.

Ja minun suosikkini: Ihastelin kerran vauvan suuria silmiä. Ankeuttaja vieressäni sanoi, että silmät ovat kaikilla yhtä suuret, vauvalla on vain pienet kasvot.

Elämä menee harvoin itse ennalta kirjoittaman juonen mukaisesti. Pessimisti se ei pety ja jos tarpeeksi kauan ennustaa maailmanloppua, joskus todennäköisesti osuu oikeaan. Mutta koska on oletettavaa, että maailmaa rullaa radallaan huomennakin, olisiko klikkiotsikoiden kiimassakin mahdollista miettiä, että toivo on ankeutta vahvempi voima.

Haluan todeta lähipiirilleni työssä ja vapaalla, että hyvin me ollaan vedetty. Olette tuoneet elämääni joka päivä uskoa, olette valaneet toivoa, olette antaneet rakkautta. Kiitos kaikille läheisille rinnalla kulkemisesta. Yhdessä jaksaa paremmin.


Kuvan jäissä puskevasta Föristä on ottanut monivuotinen työkaverini Esko Keski-Oja.

Tieto lisää uskoa

No Comments

Perustimme Hansdotterin vuoden 2018 kesällä, koska halusimme luoda itsellemme unelmien työpaikan. Työpaikan, jossa onnistuminen mitattaisiin asiakkaiden menestyksellä ja henkilökunnan tyytyväisyydellä. Taloudellisetkin tavoitteet luonnollisesti asetettiin, mutta tiesimme, että ne toteutuisivat, mikäli asiakkaat ja henkilökunta voivat hyvin.

Eilen saimme iloisen uutisen: Hansdotter on jo toisen toimintavuotensa jälkeen yksi Vuoden toimisto 2021 -tutkimuksen finalisteista. Se on meille kaikille erityisen tärkeä saavutus, sillä tämä Pohjoismaiden suurin markkinointiviestintätutkimus mittaa asiakastyytyväisyyttä. Finaalipaikka kertoo siitä, että meihin on luotettu ja yhteistyöhön on oltu tyytyväisiä.

Tieto kilpailukykyisestä asiakastyytyväisyydestämme lisäsi uskoa siihen, että olemme tehneet paljon oikein. Emme ole päästäneet itseämme helpolla, mutta emme ole päästäneet asiakkaitammekaan. Olemme uskaltautuneet pureutua koko ajan syvemmälle toimeksiantojen perusteisiin. Olemme nostaneet kumppaniemme rimaa pelottomasti. Kun asiakkaamme menevät yli korkeammalta, menemme mekin.

Vahvan yhteisen arvopohjan ansiosta työyhteisömme on selvinnyt myös pandemian aiheuttamasta sosiaalisesta epävarmuudesta ja työtapojen muutoksista. Jaksava ja osaava henkilökunta on ainoa kilpailuetumme. Siksi jatkamme työtämme henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Siinä Suomen Mielenterveys ry:n Hyvän mielen työpaikka -hanke on jo parin ensimmäisen kuukauden aikana osoittautunut erinomaiseksi avuksi.

Hyvät asiakkaat, parempi mieli.

 

Kun huolto on valmis, saat ilmoituksen tekstiviestillä.

No Comments

Rakastan tämän ajan muka-asiakaslähtöistä digitaalisuutta. Vitsivitsi.

Parittajan liila Pikku-Mersumme on vuosi sitten huollossa maahantuojan ylihintaisessa merkkiliikkeessä. Jo silloin saatiin sisäisen myyntiohjelman määrittämä, proaktiivinen tarjous seuraavaan B1-huoltoon. Nyt oli sen aika. Huollon varaaminen ei onnistunut puhelimitse, koska soittoon ei vastattu. Netissä se toki onnistui OmaVeho-palvelussa. Se tosin antoi korkeamman hinnan, kuin tarjouksessa saatu. Viestikenttään lisäsimme oikean hinnan.

Aamulla auto huoltoon. Tiskillä kysyttiin rekisterinumero ja sen kirjaamisen jälkeen kysyttiin, mihin huoltoon auto on tulossa. Vastasin, että tilauksessa kerrottuun B1-huoltoon. Tämän jälkeen minulta tiedusteltiin, että kertooko auton ajotietokone huollon tarpeesta. Kerroin semiystävällisesti, että juuri tietokoneen viesti oli alkukimmoke palvelunne varaamiseen, koska ilman sitä yleissivistykseni ei olisi riittäni B1-huollon tilaamiseen. Jätin avaimen ja minulle kerrottiin, että kun huolto on valmis, siitä tulee tieto tekstiviestillä. Arviolta valmista olisi 3-4 tunnissa, koska automaattivaihteiston öljyt tulee vaihtaa.

Kahdeksan tunnin jälkeen viestiä ei kuulu. Soitan huoltoon. Ei vastausta. Saan toki automatisoidun tekstiviestin, että soittoni on rekisteröity. Sama toistuu kolmen seuraavan soiton kohdalla. Soitan keskukseen ja kysyn, miten huoltoon saa yhteyden. Minut yhdistetään – takaisin keskukseen. Kahdeksan turhaa soittoa. Ajan paikalle laina-autollani. Auto on valmiina.

Kysyn tiskillä, miten huoltoon saa yhteyden. ”Esimerkiksi soittamalla”, minulle vastataan. Sanoin yrittäneeni kahdeksan kertaa. ”No puhelin soi koko ajan”, minulle vastataan. ”Ei soisi, jos siihen vastattaisiin”, näsäviisastelen. Laskun hinta osoittautuu vääräksi. ”Emme tienneet annetusta tarjouksesta”. Miten olisittekaan voineet tietää, sehän oli kerrottu sähköisessä tilauksessa. Hinta justeerataan asiakaspalvelutiskillä kivuttomasti luvatuksi. Huollossa on ilmennyt, että ”jarrupaloissa on kulumista ja moniurahihna on orastavasti lasittunut.” Tyytymättömyyden keskellä pyritään kuitenkin sinnikkäästi lisämyyntiin. Propsit siitä, mutta siitä huolimatta laaduton ja asiakasta aliarvioiva jälkimarkkinointi on uuden tuotteen oston este. Just sayin´.

Matkailualan ikiliikkuja

No Comments

Mara- ja tapahtuma-ala on maalattu nurkkaan. Sinne pakotettuna elinkeinonsa puolesta taistelevat yritykset tekevät kaikkensa ollakseen innovatiivisia ja rohkeita. Kotimaan matkailulla olisi nyt keväthangilla momentum, mutta ei. Maamme istuva hallitus kusee yrittäjien kipinän sammuksiin hämmennysministeri Krista Kiurun kapellimestaroimana.

Kiuru suoltaa kapulakieltään ilmoille ja jokaisen lausunnon jälkeen Suomen kansalaisten ja yritysten epävarmuus kasvaa. Ministeri ja hallitus manaavat ilmoille mahdollisia uusia rajoituksia ja poikkeuslakeja. Viime vuonna hiihtoloma jäi tyystin pitämättä. Tänä vuonna ajoitin sen viikolle 10, jolloin koululaisperheet ovat jo ehtineet omansa pitää. Menisimme Lappiin, jossa majoitus on katsottuna. Lennot tai juna pitäisi vielä varata. Mutta varaa niitä nyt, kun maksettu lippu vaihtuu todennäköiseen voucheriin. Vanhatkin voucherit ovat käyttämättä. Ostanko uuden lipun voucherilla ja kun matka taas hallituksen toimesta peruutetaan, saan uuden voucherin. Voucherin päällä voucher. Matkailun ikiliikkuja.

Ymmärrän, että kansanterveys on elintärkeää. Suomi on ollut koronatorjunnan mallioppilas. Mutta ohjeita olisi motivoivampaa noudattaa, mikäli mahdollisia rajoituksia ei heiteltäisi ilmoille puolihuolimattomasti ja ennenaikaisesti. Aina, kun kristakiurut avaavat suunsa, sadat mara- ja tapahtuma-alan työntekijät menettävät työnsä. Moni yrittäjän omaisuutensa.

Hallituksen tulisi oppia sanomaan kyllä tai ei. Se, että kansalaiset ja yritykset ovat kuukaudesta toiseen löysässä hirressä, johtaa kohtuuttomiin vaikeuksiin.

 

 

 

Juuret ja siivet

No Comments

Päättyvä vuosi on ollut vaikea, mutta opettavainen. Se on voimistanut ikävääni ihmisten luo. Lavojen sulkeminen ei ole todellakaan tehnyt hyvää kaltaiselleni ihmiselle, joka on parhaimmillaan livenä. Ihmiselle, joka saa voimaa muista ihmisistä.

Kirjoitan tätä puolen päivän jälkeen. Tyypillinen työpäiväni – tämä mukaan lukien – on kestänyt jo seitsemän ja puoli tuntia. En juo kahvia enkä teetä. Istun tasapersettä läppäri sylissä – ilman taukoja. Tätä on nyt jatkunut reilut yhdeksän kuukautta.

Odotan aikaa, jolloin saan taas tapani mukaan puhua päälle, nähdä keskustelukumppanini kolmiulotteisena, kuulla hänen äänensä ilman sähköistä vahvistusta, haistaa hänen tuoksunsa, tulkita hänen mikroilmeensä. Kohdata hänet ihmisenä.

Me suomalaiset taputamme itse itseämme olalle. Olemme sopeutuneet etätyöskentelyyn muita paremmin. Työn tehokkuus on jopa kasvanut. Laatu ei. Teamsit tekevät viestinnästämme yksiulotteista ja marssimaista; epäspontaania ja huumorintajutonta.

En tee koskaan uuden vuoden lupauksia, mutta pidätän tänä poikkeusvuonna oikeuden asettaa toiveen. Toivon, että henkinen läheisyytemme jalkautuu ensi vuonna fyysiseksi. Sanotaan, että hyvä kasvatus antaa ihmiselle juuret ja siivet. Uskon, että pandemia viimeistään on osoittanut, että meidät juuremme ovat kietoutuneet yhteen. Toivon, että ensi vuosi tuo siipiemme alle kantavia tuulia. Toivon meille kaikkea hyvää. Toivon sinulle kaikkea hyvää.  Kiitos tästä vuodesta ja sen mittaa osoittamastasi kimmoisuudesta.

Välitilinpäätös: Älä soita tänne enää koskaan!

No Comments

Vuosi 2019 oli uuden yrityksemme ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Se sujui laadukkaasti ja nousujohteisesti. Jokainen kuukausi oli edellistään parempi. Ajattelin vuoden 2020 alussa, että tästä tulee pitkästä aikaa inspiroiva, liiketoiminnan kehittämisen vuosi. Miten väärässä olinkaan. Miten oikeassa olinkaan.

Nopeasti eskaloitunut pandemia edellytti uutta pelikirjaa. Onni onnettomuudessa oli, että uusikin pelikirja löytyi luettuna hyllystä: Sen selkämyksessä luki asiakaslähtöisyys, proaktiivisuus ja muutosvalmius. Otin viisi vuotta uskollisesti palvelleen kännykän käteeni ja aloin kartoittaa asiakkaidemme korona-tarpeita. Kun ne olivat selvillä, otin yhteyttä potentiaalisiin uusiin asiakkaisiin. Jos tiesin olevani asiakkaan liiketoimintaa palvelevalla asialla, soitin, kunnes suojaus petti. Vaikka takaraivossani tiesin asiakkaan joskus ajattelevan sinnikkyydestäni Ultra Bran hittiinsä kiteyttämin sanoin:

Kuusi kahdeksan kuusi
neljä kolme seitsemän yksi
Olet sietämätön tyyppi
ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan

Soitin, soitin ja soitin. Aamut ja illat vastasin eri kanavissa vastaanotettuihin kyselyihin ja päivisin delegoin niitä eteenpäin lihaa luiden päälle loihtiville kollegoilleni. Maaliskuussa koko yrityksemme siirtyi monen muun lailla miltei yli yön virtuaalimoodiin. Ketteryydestämme huolimatta huhtikuussa liikevaihtomme dyykkasi, mutta palautui toukokuussa edellisen vuoden tasolle – ylikin. Kesäkuusta lähtien jokainen kuukausi on taas ollut edellistään parempi. Kesällä käynnistimme kiivaan arjen keskellä kunnianhimoisen, liiketoimintamme perusteita tukevoittavan, datapohjaisen liiketoiminnan kehityshankkeen. Se on vaatinut ajattelutapojen uudistamista ja omien ideoiden altistamista kumppanien mielipiteille.

Tapanani on sanoa, että vain työ luo työtä. Ensin sitä syöttelee vastapuolen kenttäpuoliskolle eikä vastapalloja tunnu kuuluvan. Kun palloja on tarpeeksi ilmassa, alkaa niitä vähitellen myös palautua. Kiihtyvästä pallorallista selviytyminen uhkaa lamaannuttaa. Tulee väistämättömästi hetkiä, jolloin katse pitäisi pystyä pitämään useammassa pallossa yhtä aikaa. Tottakai tuntuu hyvältä, että tilauskirjamme on nyt täydempi kuin koskaan. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi joskus sunnuntai-illalla kokenut ahdistusta tulevan viikon työkalenterin ja Teams-helvetin edessä.

Kriisiaikana moni organisaatio ja sen jäsen on kokenut saa­neensa sel­laisia uu­sia mahdol­li­suuksia, joi­hin muu­ten ei olisi ol­lut tilai­suutta. On pakon edessä uskallettu ko­keilla sellais­ta, jo­ta ei­ olisi aiem­min harkittukaan. Onnistumiset ovat saaneet monet kokemaan itsensä entistä vahvemmiksi. Tätä kutsutaan traumaperäiseksi kasvuksi. Tälläkin voittavalla kolikolla on kääntöpuolensa. Kun tämä nyt elämämme uusi normaali palaa toivottavasti rokotteen myötä ensi vuonna vanhaan normaaliin, huomamme, että monet voittajista ovat hävinneet. Silloin meidän pitää osoittaa armeliaisuutta toisillemme. Itsellemme.

Hyvää ja rauhallista joulua.

 

Pirstaloituneita unelmia

No Comments

Viime kuukausina talousmedia on pursunut yritysten riemuviestejä, missä ne kertovat ottaneensa vastaan pandemian tarjoamat iskut ketterästi ja ilolla.

”Etätyö löi hyvin lävitse omassa työorganisaatiossamme, paluuta entiseen ei ole. Rentous omassa tiimissä on parantunut, ja tiimityöt sujuvat hienosti ajasta ja paikasta riippumatta. Etänä johtaminen on tuonut organisaatiollemme yllättävän vähän haasteita. Olemme jo ennen koronaakin tehneet paljon töitä monipaikkaisesti ja olemme huomanneet, että virtuaalitapahtumat ja -tapaamiset ovat paljon livehommia tehokkaampia.”

Onnea heille onnellisille.

En ole onneton toki minäkään, toki ajoittain turhautunut. Viime kuukausina moni koeteltu toimintamalli on mullistunut.  Vanhojen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa on opeteltu uusia toimintamalleja. Uusia asiakkaita ja työkavereita on hankittu ja heihin on perehdytty verkon yli. Kevään jälkeen olen rekisteröitynyt kymmeniin uusiin digitaalisiin palveluihin. Tämä kaikki yhdessä on johtanut ainakin omalla kohdallani hallinnollisen työn määrän kolminkertaistumiseen. Strategiseen työhön keskittyminen on haastavaa päivä päivältä yltyvän Teams– ja viestikimaran keskellä. Liikevaihtomme on kasvanut vahvasti, mutta pandemiaa edeltäneet selkeät kokonaisuudet ovat muuttuneet uudessa normaalissa sekalaiseksi lauantaipussiksi. Unelmat elävät ja voivat hyvin, mutta viime kuukausina ne on nähty pirstaleisen lasin läpi.

Onneksi rokoteuutisten myötä näkyy toivoa näkyvyyden paranemisesta. Mutta muistakaa pitää silmällä kaveria kaiken kiireen keskellä. Kaikkien paluu uuteen normaaliin ei tule olemaan sujuva. Kuluneet kahdeksan kuukautta ovat vieneet monelta kollegalta ja asiakasyritykseltä voimia kahdeksan vuoden edestä. Työpaikoilla kannattaakin alkaa varautua hyvissä ajoin jo seuraavaan epäjatkuvuuskohtaan: kriisin jälkihoitoon.

 

 

Jokainen chanssi on mahdollisuus

No Comments

Parin viikon päästä Suomessa juhlistetaan vuoden harmainta päivää. Vaikka idea taitaakin olla lähtöisin lonkerobrändiltä, se kertoo myös suomalaisten realistisesta ja ilkikurisesta asenteesta omaa kansanluonnettamme kohtaan. Juhlitaan sitä, missä ollaan aidosti hyviä. Ei meistä kanarialintuja saa tekemälläkään.

Emme osaa aina arvostaa erityisyyttämme. Ulkopuolisen silmin katsottuna harmaastakin löytyy sävyjä. Vaikka Suomessakaan pandeamiaohjeistukset eivät ole aina sujuneet kitkatta ja tasa-arvoisesti, kokonaisuutena virkamiehemme ovat toimineet paineen ja epävarmuuden alla kiitettävästi. Olemme onnistuneet pitämään maamme poikkeustilanteessa kohtuullisen toimintakykyisenä.

Suomen hyvä onnistuminen on eurooppalaisessa vertailussa huipputasoa. Olen varma, että vaikka rajoitukset ovat iskeneet meilläkin kipeästi matkailu-, tapahtuma- ja ravintola-alaan, olemme voittajien puolella, kun akuutti kriisi on selätetty: Suomalainen harmaus, vakaus ja muita parempi toiminnan ennustettavuus tekevät meistä jatkossa entistä houkuttelevamman matkailukohteen ja entistä kiinnostavamman ympäristön investoida yritystoimintaan.

Tällä asuu maailman onnellisin kansa, joka pitää huolen myös senioreistaan. Maa, jossa jokaisen elämä on tärkeä. Suomi on maa, jossa ehkä iloitaan mollissa, mutta jossa myös hötkyillään vähemmän kuin muualla. On kiva käydä lomalla Välimerellä, missä viranomaisen tiskillä heilutellaan käsiä kuin tuulimyllyjä. Megatrendi saattaa kuitenkin jatkossa tukea kulttuureja ja yhteiskuntarakenteita, joissa asiat etenevät ilman suurempaa draamaa. Silleen tasaisen harmaasti – mutta luotettavasti ja avoimesti keskustellen.

Older Entries