Säännöt on tehty rikottaviksi

No Comments

Työkaverini Ulla kertoi käyneensä viikonloppuna Turun musiikkijuhlien konsertissa, jossa oli esiintynyt kokeneiden muusikoiden jazzbändi. Yksi soittajista oli kertonut kollegalleni konsertin kulun pääpiirteissään: 1/3 on ennalta sovittua, 2/3 on improvisointia: ”Olemme vuosien mittaan oppineet kuuntelemaan toisiamme ja täydentämään kaverin soittoa.”

Muusikoiden oppi pätee myös liiketapaamisissa. Presentaatioista 1/3 voi olla ennalta päätettyä, mutta 2/3 saa ja pitää olla asiakkaan kuuntelua ja improvisaatiota. Esiintyjän keskeinen tehtävä on oleutua yleisöönsä.

25 vuotta sitten olin nuorena kuolleen serkkuni hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina Vampulan kirkossa. Harvalukuinen kirkkoväki oli satakuntalaiseen tapaan pakkautunut salin takaosaan, mahdollisimman kauas alttarista. Nuori pappi – Mäkelä oli hänen sukunimensä – sanoi lempeästi: ”Kun te olette kaikki jääneet tänään sinne hiukan kauemmaksi, jospa minä tulisin sinne teidän luoksenne.” Taatusti protokollan vastaisesti hän jätti alttarin ja hoiti kirkonmenot käytävällä, vieraiden keskellä.

Se oli suuri ja unohtumaton teko.

 

AI-Jazz-Jam

Voittajat ovat hävinneet

1 Comment

Sosiaalinen media nostaa voidakseen musertaa. Avokadopasta oli hetken kaikkien lautasella. Siitä kasvoi niin suuri mediailmiö, että kansa riemuitsi salaa (ja avoimesti) jopa sen kehittäjien avioerosta. Avokadolla ratsastaneet kermaperseet. Cheek ilkesi myydä loppuun kaksi stadikallista. Ilmipiiri kääntyi odotetusti menestyjää vastaan. Moni itse itsensä musiikin asiantuntijaksi nostanut leimasi konsertit uran käännekohdaksi – kohti vääjäämätöntä auringonlaskua. F-F-F-Falling! Sen siitä suuruudenhulluudesta saa, kun ei kaapelitehtaat riitä. Kollega on ihmiselle susi. Ammattilehden kolumnisti kirjoittaa kymmeniä viisaita kirjoituksia ja hänen ajatuksensa alkavat saada ansaittua positiivista huomiota. Sitten hän uskaltaa kysyä, mikä pelästytti naiset? Yksi ainoa kirjoitus on oikeutus julkiselle ristiinnaulitsemiselle. Sivistyneet ihmiset ryhtyivät silmiään räpäyttämättä kiusaajiksi yli sukupuolirajojen. Tuomio langetetaan. Eikä siitä saa valittaa. Muutama vuosi sitten ammuttiin nimimerkkien takaa. Jakester69 ja AskoAsianTuntija. Asenneilmapiiri on kuitenkin muuttunut avoimemmaksi. Nyt on ihan okei haukkua omalla nimellään. Kaverin siipien leikkaaminen on ajanvietettä parhaimmillaan. Tulee mieleen lapsuus ja perhoset. Iso peukku. Sydän. Medioiden keskustelupalstoilla viisastelee satoja asiantuntijoita, jotka ohjeistavat, miten suomalainen keihäs saataisiin taas lentämään ja vienti vetämään. Älkää huutako havuja, perkele! Avatkaa meille latu. Kyllä me lahjattomat hiihdämme perässä. Pierunne hapanimelässä hajussa.

welcome-to-the-matrix-2vRvd4-clipart

Paranoid

No Comments

Olen työskennellyt miltei koko työurani mainosmiehenä. Olen tehnyt käytännössä samaa työtä yli neljännesvuosisadan. Yritys on vaihtunut kuusi kertaa, mutta moni työkaveri ja asiakas on säilynyt 90-luvulta asti. Tittelini on vaihtunut lukemattomia kertoja. Olen ollut mainonnansuunnittelija, copywriter, luova johtaja, suunnittelujohtaja, strategi, toimitusjohtaja, arvojohtaja ja kaikkien aikojen suosikkini – force majeure.

Kun itse perustamani yrityksen johtoryhmä pari-kolme vuotta sitten päätti, että konsernissa on vain rajallinen määrä ennalta sovittuja titteleitä, luovuin kokonaan omastani. Mikään tarjolla olevista on sopinut vartalotyypilleni. Olen tittelitön mies.

Kun asiakastapaamisessa ihmiset yrittävät sijoittaa minua kartalle, eivätkä saa apua käyntikortista, he kysyvät ”mitä oikein teen”. Vastaan valtaosassa tapauksissa olevani kaikkien alojen asiantuntija. Kuulostaa hauskalta, mutta se ei ole totta. Olen yrittänyt katsoa yrityselämää markkinointimaailman ulkopuoleltakin, mutta epäonnistunut katkerasti. Minusta ei ollut ravintoloitsijaksi. Lukuisissa luottamustoimissa impulsiivisuuteni on tehnyt minusta korkeintaan välttävän. Junioriurheilun joukkueenjohtajana ja mentorina olen mielestäni onnistunut tyydyttävästi, jopa hyvin. Mutta mainosmiehenä olen erinomainen. Tämä ei tee minusta kaikkien alojen asiantuntijaa. Olen lopulta vain one-hit wonder. Mutta puolustavaksi asianhaaraksi laskisin sen, että viime vuosina olen oppinut veivaamaan lavoilla päivästä toiseen sitä, mitä todella osaan. Soitan oman elämäni Paranoidin niin hyvin kuin osaan.

Tämän valossa ihmettelen, miksi moni yritys laventaa palveluvalikoimaansa, vaikka ydinosaaminenkin on hakusessa. Posti (nimi muutettu) leikkaa jo nyt nurmen ja lupaa jatkossa kasata huonekalut. Ihan kiva, jos se ensin jakaisi postit. Tällä viikolla omalla kohdallani jakelu on onnistunut kahtena päivänä viidestä. Jos rima putoaa päälajiksi valikoituneessa korkeushypyssä, onko oikea ratkaisu hypätä sen lisäksi pituutta? Itselleni se ei ollut oikea ratkaisu. Keskittymisen jälkeen olen ylittänyt korkeammalle nostetun riman. Varsinkin, kun vihdoin ymmärsin, että kaikki on lopulta joukkuepeliä.

 

Billy bookcase instructions

 

Avoimuus on mahdollisuus

No Comments

Organisaation hyvänvointi on testattavissa ilman kalliita konsultteja. Riittää kun kysyy pari-kolme yrityksen arvopohjaa kartoittavaa kysymystä organisaation eri jäseniltä. Jos vastaukset ovat keskenään samansuuntaisia, voit olla huoleti. Se kertoo organisaation avoimuudesta.

Parhaita organisaatioita ei johdeta ylhäältä. Ei edes rinnalta. Ne ohjaavat itse itseään. Kun organisaation jäsenet luottavat toisiinsa, he jakavat keskenään yhteiseen onnistumiseen tarvittavan tiedon. Kukaan ei panttaa tiedon kultajyviä omaa menestystä osaoptimoidakseen.

Toisiinsa luottava organisaatio uskaltaa puhua ääneen myös kipeistä asioista. Ongelmat eivät korjaudu vaikenemalla. Onnistumisen ilo ei kulu jakamalla. Päätimme omassa toimistossamme keväällä, että sisäisiä palavereja ei koskaan pidetä suljetun oven takana. Jokaisella kiinnostuneella on mahdollisuus kuulla ja osallistua. Avoimuus on mahdollisuus.

 

empty-blue-room-with-open-door_web

Voittaminen on kultaa

No Comments

Sinivalkoisen olympiajoukkueen johtaja Mika Kojonkoski on korostanut, että Riossa tärkeintä on joukkueen hyvä fiilis. Moninkertainen arvokisamitalisti Arto Bryggare on eri mieltä. Hänen mielestään olympialaisissa ei kuulu olla kivaa. Kisoissa urheillaan ja tehdään tulosta.

Olen merkittävästi enemmän samaa mieltä näistä herroista toisen kanssa.

Työpaikallakaan ei ensisijaisesti kuulu olla kivaa. Siellä pitää tehdä tulosta. Kun tiimi tekee tulosta, tunnelma paranee itsestään. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia, luotto kollegaan vahvistuu. Taukotilan uusi maidonvaahdotin tai kirkasvalolamppu eivät tuota tuloksia. Päinvastoin kyllä.

Käymme viikoittain uusasiakaspalavereissa. Yritämme olla puristamatta mailasta liikaa. Vaikka pidämme hauskaa, tiimiämme yhdistää yksi asia: Arvostamme asiakkaittemme aikaa,  arvostamme omaa aikaamme. Voitamme usein, koska menemme AINA voittamaan. Voittamisesta tulee hyvä fiilis. Kahvi ja kakku maistuvat ansaituilta, kun tiimillä on kultamitalit kaulassa. Liike-elämän kilpailuissa hopeakin on häpeä.

 

69067_238215929653679_1897593914_n

Kakku Mbakerysta – Suomen parhaasta leipomosta.

 

 

 

Ei hänen olisi tarvinnut sanoa niin

No Comments

Vanhenemisissa ei ole mitään murehdittavaa. Niin se elämä menee. Keski-ikäistymisen voisin kyllä jättää välistä;) Se on kiusallinen välitila, jossa nuoren miehen ylpeys ei vielä taivu vanhemman ihmisen tunneskaalan julkiseen osoittamiseen.

Olin eilen lenkillä hyvän ystäväni kanssa. Hän oli ollut pidemmällä sapattivapaalla, emmekä olleet nähneet yli puoleentoista vuoteen. Keski-ikäinen länssuomalainen mies (minä) odottaa trikoosortseissaan 15 vuotta nuorempaa keskisuomalaista lenkkikaveriaan (hän) sovitussa kohtaamispaikassa huoltoaseman pihalla.

”Moiiiii”, hihkaisen minä näkemisestä iloisena, mutta neutraalina, kun hän muutaman metrin päässä hölkkää kohti minua. Hän avaa käsivartensa, hymyilee, antaa minulle roiman mieshalin ja sanoo: ”Onpa hienoa nähdä pitkästä aikaa.” Lähdemme juoksemaan vastatuuleen kohti Hirvensaloa. Aurinko paistaa. Tuulen vuoksi silmistä valuu suolaista vettä.

Mietin lenkiltä kotiin tullessani, että ei hänen olisi tarvinnut sanoa ja tehdä niin. Mutta hän sanoi. Ja hän teki. Ei se ollut häneltä pois. Kaikki oli vain ja ainoastaan lisää minulle. Miksi ja kenelle me säästelemme kauniita sanoa ja hyviä tekoja? Jokainen lyhytkin kaunis lause tai ohikiitävä lämmin kosketus on moninkertaisesti kokoaan suurempi. Miten muistaisin sen itsekin useammin?

 

Näyttökuva 2016-8-13 kello 8.25.34

Tupakan mittainen tauko

No Comments

Voi minua! En polta, enkä juo kahvia. En edes teetä. Minunlaisellani on huonoja tekosyitä keskeyttää työnteko ja olla sosiaalinen työkavereiden kanssa. Tai sitten se ei ole vaikeaa ensinkään. Kun sain äskeisen työni – pienen 850 merkin pääkirjoituksen valmiiksi – aloin valtoimenani huudella ympärilleni. Esitin muutaman kärkevähkön mielipiteen ja tein muutaman lempeän terävähkön kysymyksen. Sain kaipaamani tauon. Sain kaipaamaani vastakaikua.

Mitä työelämä olisi ilman ajatusten vaihtoa? Mitä tiedät työkavereistasi tai asiakkaistasi, jos et kysy? Ja luuletko saavasi aitoja vastauksia, jos et ensin anna itsestäsi? Minä. Sinä. Me.

article-0-16B39191000005DC-568_634x403

Lomani on loppunut

No Comments

Kiitos kysymästä, eilen päättynyt lomani meni hyvin. Loma on historiaa. On aika tarttua tähän päivään.

Herätyskelloni soi tänään klo 05:55. Puoli kahdeksaan mennessä olin lähettänyt kymmenille nykyisille ja potentiaalisille asiakkaille meilin, että olen taas valmiina vastaanottamaan uusia työtehtäviä. Lähdin päiväksi asiakaspalavereihin Helsinkiin ja huomenna soitan parikymmentä asiakasta läpi ja kysyn, mitä kuuluu ja kuinka voin olla avuksi.

Pois silmistä, pois mielestä.

Tähän mennessä olen tämän päivän aikana saanut kolme uutta merkittävää tarjousta ja saanut käynnistettyä monta lomien vuoksi keskeytyksissä ollut projektia. Vain, koska kerroin, että kauppa on taas auki. Mielestäni se oli hyvää palvelua.

Jaan tämän postaukset Twitterissä, Febussa ja LinkedInissä, jotta loputkin teistä tietävät, että täällä ollaan taas. Sharing is caring is business. Myös sinun liiketoiminnassasi.

 

roundopen1

Kesän kirjakassi

No Comments

Loma alkaa huomenna. Aikatauluttomuus mahdollistaa pinoutuneiden kirjojen lukemisen. Miksi kesäkassissani ovat seuraavat 14 teosta?

Amin Maalouf / Valon puutarhat

Libanonilais-ranskalainen Maalouf auttaa minua toivottavasti osaltaan ymmärtämään paremmin uskontojen ja kansojen välisiä ristiriitoja/väärinymmärryksiä.

Ted Hughes / Syntymäpäiväkirjeitä

Hughesin kirjeitä itsemurhansa jälkeen myyttiseen maineeseen nousseelle vaimolleen Sylvia Plathille. Uskon kirjan olevan runoutta voimallisimmillaan.

Jhumpa Lahiri / Tulvaniitty

Olen lukenut muutaman Lahirin. Niissä yhdistyvät intialaisen kulttuurin ja amerikkalaisen kaunokirjallisen ilmaisun parhaat puolet.

Edmund de Waal / Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

En tiedä, mitä odottaa. Moni ystävä on tätä suositellut. Saattaa jäädä kesken.

Sadie Jones / Ehkä rakkaus oli totta

Innostuin Jonesista viime viikolla, kun katsoin YLE Teemalta ensimmäisen osan hänen kirjoittamastaan minisarjasta Kotiinpaluu.

Michel Houellebecq / Alistuminen

Samaa temaatiikkaa kuin Maaloufilla. Houellebecqin räävitön tyyli koukuttaa.

Leo Babauta / The Power of Less

Taidan säästää loman loppuun. Oppikirja oman ajan hallinnasta, arvokkaan saavuttamisesta vähemmällä.

Peter Sandström / Valkea kuulas

Turkulaisen Sandströmin esikoinen Sinulle joka et ole täällä oli monilta osiltaan kuin järisyttävä dokumentti omasta elämästäni. Suuret odotukset.

Kaj Korkea-aho / Paha kirja

Kirjan takakannessa lukee: Älä lue tätä kirjaa tai joudut helvettiin. Silläkin riskillä.

Herman Koch / Naapuri

Luin muutama vuosi sitten hollantilaisen Lääkäri-esikoisen. Ei mitään Nobel-kirjallisuutta, mutta ainakin edellinen oli kiusallisen koukuttava.

Ville Hytönen / Helvetinjumalankone

Turkulaisen runoilijan matka Berliiniin. Tuskin mikään seuramatka.

Jonathan Franzen / Purity

Pidän paljon Franzenin esseekokoelmista. Edellinen lukemani romaani Vapaus oli ehkä ylimainostettu. Odotukset kuitenkin korkealla.

Adam Grant / Originals

Kirja siitä, miten rohkaista muita luottamaan omiin lahjoihinsa, kannustaa heitä ajattelemaan eri tavalla.

Karl Ove Knausgård / Taisteluni 6

Tähänkö yhteinen matkamme nyt loppuu? Onneksi sitä on vielä ainakin 1210 sivua jäljellä.

 

 

rowofbooks

 

 

 

 

 

Voi voi, Posti-Posti!

6 Comments

Tarkoitukseni oli tänään keskeyttää oman yritykseni postinkanto loman ajaksi. Kilautin postin puhelinpalveluun. Minulle vastattiin kohtuu lyhyen odotuksen jälkeen:

Yksityispostin voi keskeyttää puhelimitse, mutta yrityspostin vain verkossa tai Postin palvelupisteessä.

Selvä. Kokeilinkin heti verkkopalvelua. Mutta sinne voi tunnistautua vain Osuuspankin, Danske Bankin tai Nordean tunnuksilla. Harmikseni olen Handelsbankenin ja Ålandsbankenin asiakas. Niiden tunnukset eivät käy. Ei myöskään mobiilivarmenne. Mahdollisuudet olivat fifty-fifty eikä arpa tällä kertaa osunut omalle kohdalleni. Mutta ei hätää. Viimeisenä oljenkortena on käytettävissä vielä fyysinen asiointi.

Poikkesin siis kotimatkallani lähipostiini. Mutta siellä jakelua ei voinut keskeyttää, sillä ovessa olevasta kyltistä huolimatta lähipostini ei olekaan Posti täysillä oikeuksilla. Olemme vain asiamiesposti. Keskeytys pitää tehdä Posti-Postissa. Kysyin postivirkailijalta, missä lähin Posti-Posti on. ”Keskustassa”, hän vastasi.

Näyttökuva 2016-7-5 kello 19.53.38

Keskusta on Turun kokoisessakin kaupungissa aika avara käsite. Siksi ajattelin varmuudeksi soittaa hieman ennen klo 17 uudelleen Postin puhelinpalveluun ja kysyä, missä on lähin A-oikeuksin varustettu Posti-Posti. Naputtelin pari minuuttia erilaisia numerovalintoja, jotta minut ohjattaisiin oikeaan palveluun. Matkan varrella jo varoiteltiin, että palvelu olisi pahoin ruuhkautunut. Yllättävän nopeasti alkoi kuitenkin hälyttää ja automaatti vastasi: ”Arkipäivisin puhelinpalvelumme sulkeutuu klo 15.” Tätä ei tietenkään kannattanut kertoa ennen valintojen kysymistä. Otetaan kaikki irti asiakkaan turhautumisesta!

Posti-Postilla menee mediatietojen mukaan huonosti. En ihmettele. Heillä ei ole halua palvella asiakkaitaan. Eilen tilasin itselleni sortsit ja liivin Zaran alennusmyynnistä. Tein tilauksen aamupäivällä. Paketti lähti eilen Espanjasta ja oli käsissäni Turussa tänään iltapäivällä. Matkan verralla kuriiri kysyi tekstiviestillä pariin otteeseen minne haluan pakettini toimitettavan, jotta saan sen itselleni kätevimmin. Paketin toimitti DHL.

Näyttökuva 2016-7-5 kello 19.10.42

6861471080_1_1_1Kusti polkee heinäkuun
turhaan postiani laatikkoon,
jota kukaan ei tyhjennä.
Siitä säästyneellä ajalla hän
voisi vaikka leikata nurmikkoni.
Mutta ei se minun luitani särje.
Kävelen rantabulevardilla DHL:n
toimittamassa potkupuvussani
– ja viheltelen.

Older Entries