Miksi olen niin usein oikeassa?

No Comments

Voin sanoa olevani poikkeuksellisen usein oikeassa – ihan objektiivisesti arvioiden. Haluaisitko olla kuten minä? Jos vastaat kyllä, lue tästä vihjeet oikeassa olemisen tielle.

Sano se ääneen

Silloin kun hiukseni vielä kasvoivat, parturitytöt Marju, Heli ja Jarna tapasivat kutsua minua lempinimellä ”koko elämä kolmessa minuutissa.” Saattaa olla ihan hyvä kuvaus. Olen avomielinen ja puhun paljon. 95 % sanomisistani on kuulijalleen merkityksetöntä. Jos loppu on hänelle merkityksellistä, olen täyttänyt tehtäväni. Itse harvemmin tiedän, mikä on se olennainen 5%.

Älä kirjoita pöytälaatikkoon

Jos Kun minulla on mielipide, kerron sen. Ei sitten tule päänsisäisiä jälkipuheita tai             -viisasteluja. On harmi sinänsä, että jokainen ääneen lausuttu mielipide tekee sanojastaan suojattoman. Mielipiteistäni ei aina pidetä. Ne nostattavat tunteita. Vahva mielipide oikeuttaa myös vastapuolen vahvaan mielipiteeseen. Se on hyvä. Vasta-argumentti on usein oikeampi kuin omani. Valitsen sen.

Muista, että olet hänen äänensä

Minulla on suhde Kaija Koohon. Suhde on hyvin kompleksinen. Olen aina pitänyt hänen biisiensä sanoituksista, mutta Kokemäenjoen suistossa kasvaneen miehen ei ole aina helppo tunnustaa pitävänsä itse itsensä määrittelevän naisen mielenmaisemasta. Kesällä radiossa oli voimasoitossa Koon Siniset tikkaat, jossa hän laulaa:

Ja aina kun kaaduin / joo se sattui / Niinkuin sinäkin nytkin / minäkin joskus itkin

Laulaako hän itsestään vai laulaako hän kuulijalleen? Kummassakin tapauksessa hän on oikeassa.

On ihan ok vaihtaa mielipidettä

Maailma muuttuu. Siihen sopeutuminen on haastavaa, sillä omat asenteet pysyvät tiukassa. Tiedostan, että oma arvonmaailmani periytyy vuosikymmenten takaa. Piirakkapohjani on tehty Patakakkosen pohjalle, mutta nyt se pitäisi täyttää nyhtökauralla ja kvinoalla. Kulttuurit kohtaavat. Mutta ei se haittaa. Vanhasta on lupa päästää irti. Takkia ei tarvitse kääntää. Ajallinen kerroksellisuus on rikkautta.

Bonusraita

Ja mikä tärkeintä: jos kaiken tämän jälkeen joskus oletkin väärässä, älä ota sitä niin vakavasti.
file.mr_right

 

Rekrytoinnissa vähemmän on enemmän

No Comments

Uskottelen itselleni, että seuraan kilpailijoiden somepresenssiä enemmän oppimis- kuin stalkkausmielessä. En ole synnitön minäkään, joten pidän kivet taskussa. Rohkenen kuitenkin esittää pienen paheksuntani.

Moni stagnaatiovaiheessa kärvistelevä toimija haluaisi liittää itseensä dynaamista taikapölyä. Jos kaupalliset näytöt puuttuvat, niitä voi yrittää korvata rekrytointiuutisilla. Ensin työpaikkoja avataan, sitten täytetään. Jos kahdenkymmenen hengen yritys kertoo vuoden mittaan 7-8 uudesta rekrytoinnista, mutta henkilöstömäärä ei silti laisinkaan kasva, on lupa epäillä: Joko perälauta vuotaa tai sitten työntekijät otetaan kevyin perustein kuin kesäkissat

Suunnittelualan yrityksessä ei ole mitään tärkeämpää kuin sen työntekijät. Uutta kollegaa rekrytoidessa on mietittävä, miten hän täydentää persoonallaan ja osaamisellaan nykyistä henkilöstöä. Poimurilla kauhoen saa kerättyä massaa, joka vaatii poimijaltaan paljon työlästä ja turhauttavaa jälkikäsittelyä. Koneellinen poiminta myös rikkoo herkkiä marjoja. Vastuullisten työsuhteiden rakentaminen ei saa koskaan olla holtitonta kauhomista vaan pitkäjänteistä ja interaktiivista käsityötä.

 

Berry_Picker_2

Hän ei nyt ehdi!

No Comments

Kaikki tunnistamme tilanteet, joissa liika on liikaa. Viidet ylioppilasjuhlat samana päivänä. Jokainen perhe on pistänyt pöytään parastaan. Tarjoilut näyttävät herkullisilta, mutta vatsa ei kerta kaikkiaan vedä. On pakko kieltäytyä kohteliaasti.

Liikunnan mukanaan tuomat endorfiinit houkuttavat treenaamaan ylikierroksilla. Eilinen lenkki meni kevyesti, tänään on mahdollisuus yrittää uutta ennätystä. Jossain kohden tulokset eivät enää parane. Keho ei ota enää vastaan. On levon aika.

Kehoa on helpompi tulkita kuin mieltä. Ylensyönti ja liika treeni tuntuvat pahana olona. Fyysinen paha olo antaa oikeutuksen ottaa kevyemmin. Toisin on henkisen ylikuorman kanssa. Sitä on vaikeampi tunnistaa. Sen tunnustaminen nolottaa.

Siksi on meidän jokaisen tehtävä huolehtia oman työkuorman lisäksi kollegan työkuormasta. Taitava ja kuuliainen työntekijä saa helposti tehtäväkseen liikaa. On helpompi yrittää venyä kuin sanoa ei. Sitten kun vihdoin ymmärtää kieltäytyä, ei enää jaksa.

Jokaisella tulee olla oikeus työhön, mutta myös inhimilliseen työkuormaan. Vaivihkaa eskaloituvaa ylikuormaa ei helposti tunnista itse. Työkuorman tasainen jakaminen on esimiehen velvollisuus. Se on läheisen kollegan velvollisuus. Pitää opetella sanomaan EI   – myös työkaverin puolesta.

Olen itse hyvä huono esimerkki. Yleensä sanon ehtiväni. Ehdinkin. Työpäivää voi venyttää molemmista päistä. Vanhemmiten olen oppinut olemaan itselleni hieman armeliaampi. Siksi päätin olla viikon etätöissä. Olen onnekas, sillä kollegani kannustivat minua pieneen etäisyyden ottamiseen. Etätyöviikollani teen, minkä ehdin. Kerrankin omaan tahtiin.

 

Näyttökuva 2017-1-13 kello 18.17.43

Oikea kellotaajuus

No Comments

YLE TV1:llä alkoi tänään 10-osainen Meidän maamme – Vårt land –ohjelmasarja. Se ei ollut minun kuppini teetä. Jaksoin katsoa sitä hampaita kiristellen muutaman minuutin. Droneja oli lennätetty oikein huolella. Viipyilevää ja mielikuvituksetonta kuvakerrontaa, mahtipontista ja laahaavaa musiikkia. Antti Tikanojan Maisemakuvia Suomesta olisi voinut antaa ohjelmaan kaipaamaani lisäpotkua. Luin YLEn sivuilta, että ohjelmaa oli valmisteltu neljä vuotta. Sitä kuvailtiin paljonpuhuvasti slow-TV –sarjaksi. Toivottavasti se miellyttää niitä katsojia, joiden kellotaajuus on hieman pienempi. Toisaalta. Mitä se kertoo minusta, etten jaksa katsella Suomen kaunista luontoa kuin hetken?

Soitin tänään yhdelle pk-yrittäjälle. Olisin laittanut sähköpostin, mutta kun ei nettisivuilla ollut meiliosoitetta. Ei ollut kännykkänumeroakaan. Soitin siis ainoaan löytämääni numeroon. Yrittäjä ei ollut paikalla. Kännykkänumeroa en saanut pyynnöistä huolimatta. Kysyttiin, haluanko jättää soittopyynnön. Yrittäjä vastaisi luultavasti huomenna tai ylihuomenna. Mitä asia koskeekaan?

Jätin soittopyynnön. Kerroin asiani. Odotan soittoa huomenna tai ylihuomenna. Ei sillä sen kiireempi olekaan.

 

paranoid

 

Kutsun lähettäjä määrää pukeutumisohjeen

No Comments

Juhlakutsussa mainitaan usein korrektista pukeutumisesta. Asianmukainen pukeutuminen kertoo vieraan arvostavan kutsujaa ja hänen juhlaansa. Dresscoden noudattaminen on kohteliaisuus juhlatilaisuuden järjestäjälle. Tyylikkäänkään pukeutumisen ei kuitenkaan pidä olla persoonatonta. Erityisesti luovien alojen ihmisiltä on totuttu näkemään etikettiä kunnioittavia, mutta sitä rikastavia pukeutumisratkaisuja.

Vastaamme markkinointiviestintätoimistossa vuoden mittaan kymmeniin tarjouspyyntöihin. Niihin pätee sama perussääntö kuin pukeutumiseen. Vastaamme aina pyynnön edellyttämällä tavalla: määrämuotoiseen määrämuotoisesti, keskustelevaan keskustelevasti. Mutta koska työmme päätehtävä on parantaa asiakkaidemme viestinnän huomioarvoja, on luonnollista, että vastauksessamme käytämme omia vahvuuksiamme: kirjoitamme mahdollisimman hyvää kieltä, visualisoimme ja mahdollisuuksien mukaan hyödynnämme toimivimpia presentaatiotekniikoita.

Kuudes Aisti Oy:n referenssisivuilla LeasePlan Finlandin toimitusjohtaja Petteri Pihlas kiteyttää loistavasti: ”Myyntivalmennusta kannattaa ostaa joltain joka osaa myydä.” Sama pätee markkinointiin. Itsenäisyyspäivän vastaanoton parhaaksi pukeutujaksi ylivoimaisella äänimäärällä arvioitiin Robin, joka kunnioitti etikettiä, mutta uskalsi tyylikkäineen heloineen ja eriparikenkineen samalla vahvistaa omaa persoonaansa ja brändiään. Hän toi lisäarvoa sekä itselleen että juhlien järjestäjälle. Juuri tätä meidän alamme kilpailuttajatkin hakevat: näkyvyyttä ja huomioarvoa, mutta samalla kurinalaisuutta ja prosessien ymmärrystä. Järkeä ja tunteita. Hyvä kilpailuttaja ei koskaan aseta niitä vastakkaisiin vaakakuppeihin.

nayttokuva-2017-1-6-kello-8-55-22

 

Sanotaan se ääneen

No Comments

Istuin tänään toimistomme suuren pyöreän pöydän äärellä. Yksi työkavereistani tarjosi pullaa synttäreittensä kunniaksi. Vitsailtiin, naurettiin ja laulettiin. Katsoin ympärilleni ja näin pelkästään iloisia kasvoja. Yksi meistä aloittaa yksityisyrittäjänä. Minua liikutti, miten jäljelle jäävät kollegat miettivät, miten hänelle järjestetään mahdollisimman hienot läksiäiset. Vanhoja ketjukavereita arvostetaan, vaikka seura muuttuisi.

Lojaalimpia työkavereita en voisi kuvitella. He osaavat pelata yhteen säilyttäen omat värikkäät erikoispiirteensä. Mielipiteet sanotaan ääneen. Painokkaastikin. Erilaisiakin näkemyksiä osataan kuunnella. Työt tehdään tarkasti ja innolla. Tehdään useimmiten enemmän kuin on pyydetty. Kaikki tehdään humaanisti asiakasta ja työkaveria kuunnellen. Olen niin ylpeä työkavereistani.

Suomalaisuuteen kuuluu nöyryyden ihannointi. Menestyskin pitää ottaa nöyränä vastaan. Työtä pitää tehdä, ja jos työ tuottaa menestystä, onni pitäisi kätkeä. Omasta menestyksestä iloitseminen tulkitaan helposti ylpeydeksi, jonka me luterilaiset tiedämme käyvän lankeemuksen edellä. Menköön uuden vuoden ja Suomen 100-vuotisjuhlien piikkiin, mutta uskallan sanoa olevani ylpeä työyhteisöstämme. Olen ylpeä itsestänikin, koska olen saanut kasvaa yhdessä heidän kanssaan.

 

footer-wide-image-2

 

 

 

Antakaa minulle edes mahdollisuus olla vastuullinen

No Comments

Minulla on vuoden vanhat Beats™ Dr. Dre™ -nappikuulokkeet. Erinomaisen hyvät ovatkin. Viikko sitten hukkasin vasemman korvan kuulokkeesta sellaisen kuunsirpin muotoisen korvalehden sisäpuolelle asetettavan korvasovittimen, joka auttaa kuuloketta pysymään paikoillaan esimerkiksi juostessa. Salilta tullessani ajattelin poiketa Gigantissa ostamassa sellaisen varaosan. Vaan eipä sellaisia ollut myynnissä. Minut ohjattiin kysymään huollosta. Huolto sanoi, että no can do, mutta he voivat lähettää vialliset kuulokkeet korjattavaksi Mobylifeen. Sanoin, että ei niissä ole mitään vikaa, vaan että vain arviolta 10 sentin arvoinen sovitin on hukassa. Soitin Mobylifeen. Puhelun hinta oli 1,4 €/min, myös jonotus oli maksullista. Yritin selvittää asiaani. Puhelinpalvelija oli oikein ystävällinen ja hän kysyi kuulokkeitteni mallia. Sanoin, etten tiedä, koska siitä ei ole siitä kuulokkeissa mitään mainintaa. Pyydettiin katsomaan myyntipakkauksesta. Sanoin, että minulla luonnollisestikaan ei ole tallella vuotta vanhaa pakkausta. Ehdottivat, että kävisin jälleenmyyntipaikassa. Sanoin juuri tulleeni sieltä. Josko sitten kuva. 12 minuutin puhelu päättyi kuvan lähettämiseen tallella olleesta sovittimesta. Tuli vastaus, että voisinko lähettää vielä kuvan kuulokkeista. Lähetän sen seuraavaksi. Beatsin sivuilla toki on myös vaihtoehto ottaa yhteyttä asiakaspalveluun. Osoittautui, että yhtiö on osa Apple-konsernia. Asiakaspalvelu olisi ottanut minuun yhteyttä lupauksen mukaan kahdessa minuutissa. Epäilin, että yhteyttä ottava olisi puhunut englantia. En viitsinyt kokeilla, koska en osaa selittää asiaa edes suomeksi, miten olisin osannut selittää sen vieraalla kielellä. Tosin epätoivo opettaa. Nyt tiedän, että puuttuvan osan nimi on englanniksi wingtip (suomeksi nimeä en tiedä) ja kuulokkeitteni malli lienee Beats Tour2. Ja nyt tiedän, että kolme paria wingtipsejä maksaa Amazonissa yhteensä seitsemän dollaria kotiin kuljetettuna.

Miksi vanhan korjaamisesta on tehty näin vaikeaa ja turhan uuden ostamisesta houkuttelevampaa?
31jn-w-6jyl

 

 

Välipäivinä misataan

No Comments

Työvuodessa tärkeimpiä ovat alut ja loput. Kuten joukkueurheilussa, työssäkään ei voittoja ratkaista pelin ensihetkillä. Erien alut kuitenkin antavat pelille suunnan. Omalla kohdallani välipäivät ovat parasta valmistautumista alkavaan työvuoteen. Teen esivalmisteluja, jotta olen valmiina, kun asiakkaat palaavat lomilta.

Ravintolan keittiössä misataan tunteja ennen ovien avaamista. Termi tulee ranskan sanoista mise en place, laittaa paikoilleen. Vihannekset kuoritaan ja paloitellaan, kastikkeet ja liemet keitetään, lihan ja kalan annoskoot valmistellaan etukäteen. Kun kiire asiakkaiden saapuessa painaa päälle, keittiö on valmiina.

Välipäivät ovat kuin luotuja valmistautumiseen. Hälyäänet ovat vähissä. Aikaa ja tilaa jää siipien levittelylle pyytämättäkin. Jää on kokonaan omassa käytössä. Kerrankin voi opetella uusia kuvioita ja korjata tekniikkavirheitä. Kun loppiaisen jälkeen salin ovet avautuvat, voimme kollegoitteni kanssa keskittyä esillepanoon ja asiakaspalveluun. Siitähän meille maksetaan.

 

mise-en-place-ingredients

Sydämen asia

No Comments

Asiaa tuntevat henkilöt ja media ovat olleet kovasti myötämielisiä Aino Vennan joululauluversioille. Näiden innoittamana minäkin olen yrittänyt levyä kuunnella. Minulla on hassumainen ja parasta ennen –päivän ohittanut tapa. Kuuntelen julkaisun kertaalleen Spotifysta ja jos se on hyvä, ostan kivijalasta fyysisen äänitteen, mikäli taiteilija on suomalainen. Voi se olla muunkin maalainen jos indie. Näin ehkä naiivistikin kuvittelen parhaiten tukevani (suomalaista) kulttuuria ja palvelualaa. Aino Vennan joulu jäi kuitenkin hyllyyn. Ihan kelpo ja persoonallinen äänite, mutta en nähnyt siinä kuitenkaan riittävästi taiteilijan omaa ääntä.

Tänä vuonna joulutunnelmaan viritti musiikin sijaan työkaverini Marian meille kollegoilleen kirjoittama kirje. Siinä oli muutamaan riviin kiteytetty aidosti, kauniisti ja omalla äänellä kaikki olennainen. Pienillä sanoilla on suuri voima silloin, kun ne tulevat suoraan sydämestä.
pepparkakor-sma-nya-425g-800x625-510x398-400x312

Mistä rakentuvat ymmärrys ja luottamus?

No Comments

Istuin tänään pari tuntia joululounaalla. Seurani oli ensiluokkaista. Oli aikaa puhua elämästä työn ulkopuolella. Puhuimme jouluperinteistä, perheistä, matkailuautoista, veneilystä, Espanjasta, kuhauistimista, varsinaissuomalaisuudesta, Reijo Karhisesta ja Höytiäisestä. Puhuimme asioista, joista nyt ystävät keskenään puhuvat. Saimme kiireettömän hetken kurkistaa toistemme työminän taakse. Tällainen jos mikä on omiaan lisäämään keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Kun opimme kunnioittamaan toistemme arvoja, se luo vahvan perustan yhteiselle työnteolle.

 

renault_goelette

Older Entries