Tou 20
juusoYleinen
Muistan vuoden 1984 kevään kuin eilisen päivän. Ylioppilaskirjoitukset olivat takana ja sen kunniaksi olin ystävien kanssa interrailaamassa Euroopassa. Olimme päätyneet Pariisiin emmekä päässeet yhteisymmärrykseen, minne seuraavaksi. Päätimme eriytyä hetkeksi ja tavata Gare du Nordilla samassa paikassa, samaan aikaan kahden päivän päästä. Lähdin yksikseni, patonki kainalossa kohti Barcelonaa. Eihän sinne ollut kuin 12 tunnin matka suuntaansa. Kahden vuorokauden vapaasta puolet meni pelkkään matkaan. Siirsin lähtöäkin vielä muutamalla tunnilla, jotta saatoin matkustaa yöllä ja nukkua junassa. Olin perillä Barcelonassa aamusta iltaan ja otin junan takaisin Pariisiin ja tapasin siellä kaverini. Barcelonassa en tehnyt mitään erityistä, kävelin rannalla paljain varpain ja katselin ihmisiä. Nähtävyydet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, elämä on. Olen käynyt Barcelonassa tuon jälkeen lukuisia kertoja, mutta en ole vieläkään nähnyt Sagrada Famíliaa kuin vilaukselta hotellin terassilta. Katsoin äsken matkoilla ottamiani kuvia. Niitä on vähän eikä niissä näy maisemia tai taloja. Niissä on miltei ainoastaan ihmisiä – tuttuja ja tuntemattomia. Nekin tiukasti rajattuina, joten kuvat voisivat olla melkein missä tahansa otettuja. Ihmisten lomassa näyttää olevan muutama kuvituskuva. Sardiniassa vuonna 2004 minua näytti kiinnostaneen perhepotrettien ja poikien rantapalloilun lisäksi katulamppuun pakkautuneet yökköset. En koskaan muista paikkoja, enkä voi niitä kuvien avulla palauttaa edes mieleeni. Mutta tunnelman muistan. Muistan matkoilla olleen mukavaa. Kotona, arjessakin on mukavaa, mutta siitä minulla ei ole edes henkilökuvia. Toistaiseksi näen rakkaita ihmisiä ruokapöydässä. Kun lukio loppuu ja pojat muuttavat opiskelemaan, alankohan vihdoin valokuvata arkea?
Tou 14
juusoYleinen
Tänään vietetään Kansallista kiusaamattomuuspäivää. Ihan kiva. Luulen kuitenkin, että siihen osallistuvat kiusatut, eivät kiusaajat.
Viikonloppuna luin jostakin naistenlehdestä – olisikohan ollut Anna – tarinoita kiusaamisesta. Säännönmukaisesti kaikki esimerkit olivat sellaisia, jossa kertojat olivat tulleet kiusatuiksi perheen taloudellisesti alemman sosiaalisen statuksen vuoksi. Jopa vuokra-asuminen kelpasi tarinoissa kiusaamisen syyksi.
Ei kiusaaminen ole lainkaan noin stereotyyppistä. Kiusatuksi voi tulla yhtä usein myös päinvastaisista syistä. Tiedän kokemuksesta, että porvareiden kakarat kelpasivat toisaalla yhtä lailla silmätikuksi. Tumma ihonväri, puhevika, koulumenestys tai kömpelyys joukkueliikunnassa ovat helppoja kohteita.
En pitänyt muita kuitenkaan kiusaajina. He toimivat vasten parempaa tietoaan. Lapset välittivät silloin ja välittävät nyt vain vanhempiensa ennakkoluuloja. Asuin lapsuuteni paikkakunnalla, jonka joukkue oli voittanut Suomen mestaruuden pesäpallossa. Itse en osunut koskaan palloon. Kentällä kaverit nauroivat minulle. Nauroin heidän mukanaan. Kotona itkin.
Ei siitä mitään erityisiä traumoja jäänyt. Olin se tummaihoinen, urheilussa kömpelö ja r-vikainen porvareiden kakara, joka oppi tuntemaan tunneskaalan molemmat päät. Ääripäät tulee tunnistaa, jotta osaa nauttia elämästään täällä keskellä.
Tou 11
juusoYleinen
Olen ollut kaksi kertaa psykologisessa soveltuvuustestissä. Kummastakin kerrasta on aikaa yli vuosikymmen. Muistan molemmista huomion, että ulkopuolisen tarkkailijan mielestä en koskaan näyttäisi tekevän mitään.
Jos katsoisin itseäni ulkopuolisen silmin olisin varmasti samaa mieltä. Kävelen ammatikseni ympäriinsä. Olen ihmeellinen höpöttäjä ja kyselijä. Kiertely on minulle parasta polttoainetta – eräänlaista livegooglausta.
Googlessa on vain kuva ja ääni. Livenä on tarjolla myös maku, tuoksu ja tunne. Erityisesti tunne. Niin kauan kuin teen työtä ihmisille, kerään myös inspiraationi heiltä.
Tou 08
juusoYleinen
Kuuntelen useimmiten Turusta Helsingin suuntaan autoillessani Radio Novaa, sillä kanavalla on parhaat liikennetiedotteet. Tarpeen vaatiessa osaan välttää ruuhkia.
Ilman liikennetiedotteita Novan kaltaisen formaattiradion soittolista ajaisi kuulijan hulluuden partaalle. Radiosoittoystävällisten hittien rotaatio on rutistettu niin tiukaksi, että sama artisti saattaa puskea eetteriin kahdesti yhdensuuntaisenkin matkan aikana. Paluumatkalla sama setti, samat biisit.
Vapaa-ajallani novamusiikki on totaalinen turn-off. Gaga vaihtuu indieen.
Sama yksipuolisuus vaivaa urheilumediaa. Toukokuussa Suomeen mahtuu vain yksi laji. Ilmiö senkun kärjistyy, kun lätkän MM-kisat pelataan Suomessa. Minulla ei ole mitään jääkiekkoa vastaan, päinvastoin. Itsekin mieluusti katselen otteluita. Mutta luulen, että monen kaltaiseni viihdekatsojan kohdalla lätkähuuma kiehuu yli. Teemasta ei pääse eroon tauoillakaan. Mainoksetkin on varustettu mailoilla, kiekoilla, kypärillä ja kiekkoselostajilla.
Eilen seurasin protestimielellä Joensuun Katajan ja Nilan Bisonsin kolmatta korisfinaalia netin tulospalvelusta. Oli hauska seurata Bisonsin nousua 13 pisteen takaa-ajoasemasta komeaan jatkoaikavoittoon. Ilman kuvaa ja selostusta.
Tou 06
juusoYleinen
Olen perso jäätelölle. Varsinkin pehmeä italialainen pistaasi rapeasta tötteröstä nautittuna on salainen paheeni. Sitä on kesällä pakko saada aina jäätelökärryn tai –baarin ohi kävellessä. On elämän pientä luksusta nuoleskella kolmen euron tötteröä kadulla lompsiessaan.
Toivottavasti Kalervo Kummola ei saa vihiä jäätelönhimostani. Jos näin kävisi, joutuisin syömään pistaasitötteröni pukumiesten seurassa pimeässä takahuoneessa,
VIP-passi kaulassa roikkuen. Elämyksen hinta olisi kokonaisedullinen, vain 54 e/tötterö. Siellä me pistaasijäätelömiehet verkottuisimme, kun lapset kuolaisivat ikkunan takana.
Jäätelö on aikuisten asia. Nam.
Tou 05
juusoYleinen
Ymmärrän hyvin myytävien asuntojen pintarempan ja stailauksen. Edellisen asukkaan henkilökohtaisuudet ja liian persoonalliset ratkaisut ovat valtaosalle potentiaalisista ostajista kaupan este. Persoonaton tila on helpompi ostettava.
Sisustuslehtiä- ja ohjelmia katsellessaan tuntuu usein siltä, että persoonattomuudesta on tullut megatrendi. Nelihenkisen etäläsuomalaisen perheen siporex-talossa harmaansävyjen keskelle on valittu huonekohtaisesti yksi stailausohjelmista tuttu päälle liimattu tehosteväripiste. Punainen keinuhevonen erottaa lastenhuoneen isän työhuoneesta. Siellä on keltainen Eero Aarnion Swan-pöytävalaisin.
H&M:n kuvastoissa oikeiden ihmisten kasvot (luultavasti nekin photoshopattuna) liitetään mallinukkejen vartaloihin, koska ruotsalaisten mielestä kyllin kauniit kasvot eivät voi liittyä luonnollisesti kyllin kauniiseen vartaloon.
Tässä valossa ei ole ihme, että ihmiset ovat rakentaneet myös ansioluetteloistaan kiiltokuvamaisia. CV:ssä ei saa uusimman tiedon mukaan olla aukkoja. Uraputken tulee olla nouseva, mutta siihen pitää tehostevärinä liittyä myös muutama harkittu sivuttaissiirto: ”Olen henkeen ja vereen markkinointi-ihminen, mutta koska edellisessä työpaikassani tarjoutui mahdollisuus nähdä myös logistiikkaosasto, otin haasteen innostuneena vastaan.”
Työnhakijat häpeävät persoonallisuuttaan. Heidät on opetettu kilvoittelemaan erinomaisuudessa. He hiovat sileiksi kaikki mahdolliset särmät, joihin työhaastattelija saattaisi tarttua. Kakun viimeistelee soveltuvuustesti, joka karsii piilevätkin persoonallisuudet. Hajuton ja mauton valinta on varma ja matka voi jatkua. Jälleen kerran oikein valinnut organisaatio taputtaa itseään selkään.
Kun tyytyväisyys on suurinta, jollakin tulee olla rohkeutta pysähtyä, kääntyä ja katsella ympärilleen. Oletko se sinä?
Huh 30
juusoYleinen
Olen järkyttynyt. Olen unohtanut historiani. En ole sitä unohtanut, olen lakaissut sen piiloon maton alle. Eilen löysin sen aivan yllättäen.
Korvaani alkoi kuiskia ääni. En tunnistanut sitä ennalta. Se kuului Peter Sandströmille. Miten olisinkaan voinut tunnistaa? Peter syntyi vuonna 1963 ruotsinkieliseen uusioperheeseen Uudessakaarlepyyssä. Minä pari vuotta myöhemmin ja muutama sata kilometriä etelämpänä suomenkieliseen Ulvilassa, Porin kupeessa. Meillä ei Peterin kanssa ole juuri mitään yhteistä. Meille kaikki tuntuu olevan yhteistä.
80-luvulla kumpikin meistä muutti opiskelujen perässä Turkuun. Olemme asuneet täällä miltei 30 vuotta toisistamme tietämättä, kunnes eilen luin Peterin novellikokoelman ´Sinulle joka et ole täällä`. Sandström kuvaa kirjassaan lapsuutensa mielenmaisemaa uskomattoman tarkkanäköisesti. Ulvilan 70-luvun henkilögalleria ei eroa Sandströmin Uudessakaarlepyyssä kokemasta. Jopa tuoksut ja värit ovat samoja. Kodin ohi virtaava joki voisi olla sama.
Kun kirjailija tarkastelee novelleissaan nykyaikaa ja näkee peilistä keski-ikäisen miehen, hän voisi nähdä minut. Minä voisin nähdä peilistä Sandströmin. Hän kuvaa itseään kuten lapsuuttaan: tarkasti, rehellisesti ja säälimättömästi. Kaiken raadollisuuden keskellä hän ei ryve itsesäälissä. Hän kertoo anteeksiannosta.
En tiedä, mikä Sandströmin kirjassa on faktaa, mikä fiktiota. Mutta mitä vanhemmaksi elää, ei niitä erota omastakaan elämästään. Kiitos muistutuksesta, Peter. Olet kirjoittanut upean kirjan.
Huh 28
juusoYleinen
Kolme vuotta sitten hankimme kesäterassillemme pöydän. Pöydän pinta on tehty helppohoitoisesta ja kestävästä Aintwood-puujäljitelmästä. Materiaali ei kuitenkaan kestänyt viime kesän myrskyä. Vika on minun. Koska en löytänyt sopivaa pöytää, jossa olisi ollut keskellä aukko päivänvarjoa varten, porasin sellaisen itse. Aiemmin hankitun varjon varsi on paksu, joten ehjää lautaa jäi reiän molemmin puolin vain reilu sentti. Tiesin, että reunat olisi pitänyt vahvistaa, mutta laiskuus vei voiton. Sitten tuli myrsky ja kaatoi sekä varjon että pöydän. Päivänvarjon varren kiinnitys hajosi ja pöydän porattu lauta murtui.
Eilen korjasin päivänvarjon löytämälläni käytöstä poistetun kännykkälaturin johdolla. Tänään restauroin pöydän. Lähden kohta Clas Ohlsonille ostamaan ruuvipuristimen, liimaa, pari aluslevyä, silikonia koristeluun, kertakäyttöhanskoja ja pakastepusseja. Verkkokauppahinnoin ostokseni maksavat 9.40 euroa. En tiedä, miten hyvä siitä tulee, mutta on se ainakin yrittämisen arvoista.
Tavoite on, että korjauksen jälkeen pöytä olisi kuin ikääntynyt rock-tähti. Näyttää äkkivilkaisulta hyvältä, mutta lähempi tarkastelu saakin paljastaa elämisen jälkiä.
Huh 26
juusoYleinen
Muutos syntyy pienistä teoista. Jos jokainen suomalainen noukkisi joka päivä ohikulkiessaan kadulta yhdenkin roskan, maamme olisi vuoden kuluttua kahta miljardia roskaa siistimpi.
Hankin työkavereille täksikin kesäksi Pidä Saaristo Siistinä ry:n Roope-kaupasta biohajoavaa tiski- ja tekstiilipesuainetta. Ne ovat käytössä hyväksi havaittuja tuotteita. Niiden käytöstä tulee hyvä mieli.
Vaikka hankin pesuainetta laatikkokaupalla eli kymmeniä pulloja, viime vuonna hankinta tuntui paremmalta. Viime vuonna tunsin olevani omalta, pieneltä osaltani muuttamassa maailmaa. Tänä vuonna pieni tekoni ei tunnu yhtä hyvältä.
Samaan aikaan uutta nousuaan elävä kaivosteollisuus tappaa Kainuussa kokonaisia järviä. Vettä ei voi käyttää terveysriskin vuoksi edes löylyvedeksi. ELY-keskuksen edustaja sanoo, että lupaehtoja on rikottu ja kaivos ei missään nimessä saisi uutta toimilupaa. Mutta saa jatkaa vanhojen ehtojensa rikkomista ja ympäristönsä tuhoamista elinkeinopoliittisista syistä?
Vaikka oma ympäristöystävällinen pesuaineeni tuntuu hyttysen pierulta Sotkamossa, ainakin se soi duurissa.
Huh 24
juusoYleinen
Kaikki mielipiteet ovat arvokkaita. Pieneltäkin tuntuva idea voi olla menestyksekäs.
Olisi ollut mielenkiintoista päästä kuulemaan keskustelua, jossa joku kertakäyttöastia- firman tuotekehittelijöistä on esitellyt kollegoilleen ideaa sushi-annoksiin liitettävästä ruohojäljitelmästä.
Idea pääsi tuotantoon ja voin vain kuvitella, miten monta kilometriä sitä levitetään lautasille päivittäin ympäri maailman. Jotkut meistä eivät malta jättää sitä lautaselleen ja ottavat mukaansa. Miten se ikkunalaudalla elävöittääkään urbaania betonimaisemaa!
Older Entries
Uusimmat kommentit