Katsantokantoja ja näkemyseroja

No Comments

Asun virkeässä Turussa. Se on kaikin puolin mukavaa. Oman kylän taloudellisesta toimeliaisuudesta huolimatta työni on paljolti jossakin muualla. Keskimäärin kolmena päivänä viikossa käyn Helsingissä. Lähden kuudelta, jotta olen kahdeksan tienoilla työn touhussa. Sitten neljän kratinoissa lähden kotiin, jossa olen about kuudelta. Näin me maakunnassa asuvat olemme oppineet toimimaan. Jos helsinkiläinen lähtee mielenhäiriössä Turkuun tai Ouluun, hän sopii ensimmäisen palaverin kello kymmeneksi, jotta hän voi lähteä matkaan mukavasti kahdeksalta. Kotiin hän lähtee iltapäiväkahdelta. Kiky kiky!

Matka Turusta Helsinkiin on arkipäiväinen. Helsingistä Turkuun se on poikkeus. Matka on molempiin suuntiin yhtä pitkä, vaikka toiseen suuntaan se vaikuttaa pidemmältä. Yksi keskeinen ero matkassa toki on. Turkulaiselle autoilijalle aurinko paistaa sekä aamuisin että iltaisin silmiin. Aurinko kun nousee idästä ja laskee länteen.

Pääkaupungiksi Helsinki on sijoittunut poikkeuksellisen huonosti. Jos yhteisessä tiimissä on turkulainen ja helsinkiläinen ja asiakaspalaveri on esimerkiksi Vaasassa, helsinkiläisen mielestä matkaan lähetetään turkulainen. Stadilaisen mielestä kaikki Kehä III:sen ulkopuoliset Suomen kaupungit ovat lähempänä Turkua kuin Helsinkiä. Voin kertoa, että ei ole. Tampereelle tai Vaasaan on Turusta pidempi ja paljon hitaampi matka kuin Helsingistä. Mutta ei se haittaa. Ouluun päästäksemme meidän turkulaisten tulee ottaa ensin juna, bussi tai auto Helsinki-Vantaalle. Seiskan aamukoneeseen ehtiäksemme me heräämme ennen neljää. Ei sekään haittaa. Suomessa kun maakuntakeskusten väliset yhteydet ovat heikkoja. Kaikki reitit kulkevan pääkaupungin kautta. Tosin Helsinki-Vantaakin on kiusallisesti Kehä III:sen väärällä puolella. Paljasjalkaisen stadilaisen kannattaa varmuuden vuoksi pidättää hengitystä viimeiset kolme kilometriä.

Me suomalaiset olemme ahkeria. Kyllä olemme, vaikka joku muu muuta väittäisi. Joskus tuntuu siltä, että menestyäksemme meidän maakunnassa asuvien täytyy yrittää vieläkin enemmän. En yhtään ihmettele, että Turun tapaan monet muut maakuntien keskukset ovat taloudellisesti hyvin virkeitä. Vientikauppa vetää Varsinais-Suomen lisäksi Tampereella, Raumalla, Porissa, Vaasassa, Jyväskylässä ja Oulussa, koska olemme tottuneet lähtemään. Kukaan ei ole meiltä ohi mennessään tullut mitään ostamaan. Olemme AINA LÄHTENEET asiakkaiden luo. Me maakunnassa asuvat olemme ylpeitä tekemisistämme ja onnistumisistamme. Mutta me tiedämme, että vahva Suomi vaatii menestyäkseen vahvan pääkaupunkiseudun. Siksi me niin mielellämme käymme sielläkin jakamassa omaa osaamistamme;)


popup_flightroutes

Pelolle ei saa antaa valtaa

No Comments

Mieletön väkivalta on arkipäivää. Teharanin tai Kabulin itsemurhaiskuissa kuolee kymmeniä joka päivä. Pahaa tapahtuu jossakin, minne ei ole henkilökohtaista yhteyttä. Syyrian julma kansanmurha on muuttunut mediasodankäynniksi ja sitä seurataan kliinisesti kuin amerikkalaista draamasarjaa.

Kun pahuus saapuu lyhyen junamatkan päähän Pietariin tai arkipäiväisen risteilyn etäisyydelle Tukholmaan, kaikki muuttuu. Valtaosa meistä on kävellyt huolettomana Drottninggatanin näyteikkunoita katsellen. Yksi musta hetki poistaa muistoistamme kaikki kauniit värit.

Pelolle ei saa antaa valtaa, sanotaan. Se on yhtä huono ohje kuin että elämä kantaisi. Ei se aina kanna. Monesti pelko ottaa vallan. Kuka kertoisi, miten sen kanssa oppisi elämään?

Olen – jos en nyt aivan peloisssani – monesti hyvin huolissani miltei kaikesta. Miten lapset ja heidän tyttöystävänsä pärjäävät? Miten jo varsin iäkkäät vanhemmat? Miksei Satu jo ole kirjoittanut, että hän on turvassa? Oliko vaimollani tänään silmälääkäri? Muistinko kertoa kaiken sovitun asiakastapaamisessa? Miksi työkaverini on tänään niin poissaoleva? Tuliko tuo ääni laskutelineistä? Miksi helikopteri lensi talomme yli noin matalalta? Riittävätkö rahat? Onko tuo patti kasvanut? Onkohan huimaus normaalia?

Perheväkivallan tai satunnaisen rattijuopon uhriksi joutuminen on moninkertaisesti todennäköisempää kuin terrorismin kohtaaminen. Silti se pelottaa. Pelolle ei saa antaa valtaa, mutta se pitää ottaa todesta. Sitä ei pidä kieltää eikä vähätellä. Ei ole heikkoutta kertoa, että pelkää. Se on vahvuutta. Et ole yksin.


Drottninggatan-Ola-Ericson-ibs-header

Tuulta vai typistystä?

No Comments

Jotta organisaatioon voi luottaa ja jotta sen jäsenen luottavat toisiinsa, tarvitaan oikeudenmukaiset toimintatavat ja yhteiset säännöt, jotka ovat kaikkien tiedossa ja kaikille samat. Olen työssä työyhteisössä, jossa vallitsee vahva luottamuksen ilmapiiri. Meillä luottamus on aina lähtöoletus. Uskon, että se on osasyy siihen, että olemme aina ollut erittäin suosittu ja arvostettu työ- ja harjoittelupaikka.

Olen tottunut luultavasti liian hyvään. Saamme päivittäin lukuisia työhakemuksia ja pyrimme tapaamaan mahdollisimman monta työnhakijaa kasvotusten. Viime aikoina keskusteluissa on ilmennyt, että keskeinen vaikutin uuden työpaikan etsimiseen on vanhan organisaation osoittama epäluottamus. Sen sijaan, että yhteisö yrittäisi puhaltaa tuulta yksilön siipien alle, se haluaa typistää niitä. Organisaation epäluottamus murentaa yksilön itseluottamukseen. Käynnistyy negatiivisuuden kierre.

Luottamus on siitä mahtava organisaation rakennusaine, että se heijastuu aina takaisin. Luotettu ihminen haluaa olla luottamuksen arvoinen. Hän ei pelkää virheitä, vaan luottaa siihen, että arvostelun sijaan häntä ohjataan. Luottamus vaatii myös kurinalaisuutta. Kun harjoittelija aloittaa ensimmäisen vastuullisen työnsä, kokeneempi helposti haluaa kattaa hänen tarjottimelleen kaikki oppimansa parhaat käytännöt. Silloin pitää pakottaa itsensä takavasemmalle odottamaan. Odotus ja luottamus palkitaan usein keittiön tervehdyksellä, jonka makuyhdistelmät ovat yllättäviä ja tuoreita.


IMG_1930

Anteeksi, mutta ymmärsinhän varmasti väärin

No Comments

Työpäivät täyttyvät lukemattomista sisäisistä palavereista. Niiden muistioita jaetaan kymmenillä sähköposteilla. Keskinäisen viestinnän kynnys madaltuu uusien työkalujen ansioista koko ajan. Yammer, Trello, Slack, Hangouts, Basecamp. Kyseessä ei ole tulevan kesän ysärifestareiden rosteri, vaan valikoima päivittäin työkäytössä olevia pikaviestin- ja tiedonhallintapalveluja.

Tiimin jäsenillä on uusien työkalujen ansiosta käytössä aina ajasta ja paikasta vapaa päivitetty ja yhteinen tieto. Mutta yhteinen ymmärrys tuntuu olevan usein kauempana kuin koskaan. Valtavan tietotulvan keskellä yksilöiden huomio ei enää tunnu kohdistuvan kokonaisuuteen vaan lillukanvarsiin. Puut halutaan nähdä metsältä. Neulanen etsitään heinäsuovasta.

On varmasti inhimillistä, että kymmenien viestien joukosta on helpompi löytää virhe kuin onnistumiset. Taitoluisteluselostuksissa päällimmäisenä ei jää mieleen kommentaattorin huomio ilmavasta kolmoissalchowista vaan alastulon rampauttamasta kaksoislutzista. Se on ymmärrettävää, sillä pistelaskusta suuri osa perustuu virheistä tehtäviin vähennyksiin.

Töissä emme luistele. Me taistelemme yhteisen ymmärryksen puolesta. Meillä on yhdessä vain voitettavaa. On tärkeämpää yrittää ymmärtää ja jakaa sitä ymmärrystä kuin kyseenalaistaa, torjua ja etsiä virheitä.

Salchow

Hienon salchow-kuvan lainasin sivulta www.skatesweden.se

Kutsukaa minua Luluksi

No Comments

Älkää kuvitelko tuntevanne kollegojanne. Älkää kuvitelko tuntevanne minua. Tuula Amberla lauloi kasari-klassikossaan kolmimielisestä Lulusta. Sellaisia ihmiset ovat. Minäkin.

Ensimmäinen mieli: innostavuus

Olen nopeiden käyntien myyntimies. Nykyisen tai potentiaalisen asiakkaan kohdatessani minulla on luontainen kyky innostua ja innostaa. Osaan poimia kumppanin puheesta piilotetut helmet ja rakentaa niiden pohjalle yhteistyösuhteen. Jaksan yleensä puoli tuntia ja sitten herpaannun. Ajatus alkaa harhailla. Miltei aina se puoli tuntia kuitenkin riittää. Kauppakello sanoo KLING.

Toinen mieli: kunnianhimoisuus

Tiimipelaajana olen haastava. Luotan kyllä pitkälti kollegojeni ammattitaitoon, mutta olen ahmija. Minulla on ikuinen karkkipäivä. Jos ja kun tiimi tuottaa hyvää, haluan sitä lisää. Vielä se ja se ja se. Silloin harvoin, kun en ole täysin tyytyväinen ehdotukseemme, suunnittelen varmuuden vuoksi varjosuunnitelman. Jos presentaatio ajautuu sivuraiteelle, minulla pitää aina olla takataskussa kikka kolmonen.

Kolmas mieli: vaikeaselkoisuus

Puheen tuottaminen ei ole vahvin osaamisalueeni. Aloitan lauseen, mutta se usein päätyy jonnekin toisaalle. En jaksa seurata agendaa. Olen Muppetien välihuutelija. Jos en sano heti, pelkään sen unohtuvan. Hätäpäissäni menen aina suoraan asiaan. Sidesanat ja pehmennykset loistavat poissaolollaan, kun lasautan mielipiteeni pöytään innosta ja ahdistuksesta ISOIN KIRJAIMIN. Kirjoittaminen on helpompaa, mutta kuka nyt enää lukee.

Vapaa-ajalla kaikki on sitten ihan toisin. En yleensä innostu, en ole kunnianhimoinen enkä vaikeaselkoinenkaan. Haluan, että mikään ei muuttuisi. En halua uutta sohvaa, en uutta kotia, en tavoittele kuuta taivaalta. Kotona, perheen ja ystävien kesken on hyvä. Tai no, ehkä tästäkin on joillakin eriäviä mielipiteitä;)


c35c47be8d319ae656bedfd67a03dd2d33f6be2510e544b7d8680060450b303e

Kuusi kahdeksan kuusi neljä kolme seitsemän yksi*

No Comments

Olen hermoromahduksen partaalla. Tosin se nyt ei luovalla alalla taida olla mainitsemisen arvoinen tilanne. Viime viikkojen paineessa olen tuntenut taas olevani hierarkiassa tasolla, missä minua lähestytään lähinnä silloin, kun kollegojen ideoiden vaahto ei enää pese. Minua on lähestytty tiheästi.

Ymmärrän, että minulta kysytään, koska minulla on mielipiteitä. Kun kertoo mielipiteensä, on vaarana, että niistä joko pidetään tai sitten ei. Ja jos mielipiteet värittää tarkoitushakuisesti mustavalkoiseksi, myös reaktiot ovat mustavalkoisia. En pidä mustasta.

Asuntojen myynti-ilmoituksia ei nykyisin erota toisistaan. Vähiin päin kaikki asunnot on stailattu tekijänoikeuksia loukkaavilla klassikkohuonekalujäljitelmillä toistensa kaltaisiksi. Ylivalotetut kuvat ovat skandinaavisen kuulaita, mutta realistiseksi saati elämän- makuiseksi niiden kalvautta en kutsuisi. En pidä valkoisesta.

Minun kodissani on paljon väriä. Minun elämässäni on paljon väriä. En tiedä onko se syy vai seuraus, mutta myös mielipiteeni ovat värikkäitä. Maalaan canvakseni nopeasti, pelottomasti ja usein varmoinkin ottein. Silti se sattuu joka kerta, jos joku ei pidä näkemyksestäni. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että jonkun mielestä mielipiteeni olisi väärä. Se on minun mielipiteeni.

* Olen sietämätön tyyppi ja mielipiteeni ovat vääriä


ArchitectureArtDesigns-2722

Se riski on otettava

No Comments

Talvi on ollut ammatillisesti matalalentoa. Töitä on riittänyt kiitettävästi. Tutut asiakkaat ovat luottaneet meihin ja moni uusikin on uskaltanut lähestyä.

Huomenna menemme tiimin kanssa presentoimaan yhtä kilpailutyötä. Kisassa on mukana lisäksemme pari muuta kandidaattia. Toimeksianto oli hyvin annettu ja sen innoittamana olemme tehneet taustatyömme kunnolla. Tunnemme kohderyhmät, kilpailijat, mediakäyttäytymisen ja toimialan megatrendit. Olemme varmalla pohjalla.

Tänään tuli kiusaus lisätä ehdotukseemme hieman taikapölyä, peittää tarkoin mietitty sisältö mediaseksikkäällä kuorrutteella. Tiedämme, että sillä saisi potentiaaliselta asiakkaalta ihastuksen huokauksia. Mutta mielestämme tässä tapauksessa moderneimpien ratkaisujen käyttäminen ei tuo parasta lopputulosta. Sosiaalinen media ja laajennettu todellisuus ovat täällä, mutta samaan aikaan 1,4 miljoonaa suomalaista katsoo maastohiihdon parisprinttejä lineaarisesta televisiosta. Jani Halmeen Kotimaan katsaus valittiin suureksi ilokseni vuoden journalistiseksi teoksi. Kuka muistaa Apu-lehden? Moni odottaa yhä perjantaita. Avun levikki on 130.000 ja sillä on 350.000 lukijaa. Se on monta laikkausta, peukkua ja sydäntä. Tämä ei ole virtuaalista tai laajennettua todellisuutta. Tämä on todellisuutta.

Siksi emme vain yritä puhua huomenna niin totta kuin voimme. Puhumme täysin totta. Riskinä on se, että rehellisyys vaikuttaa asiakkaan silmissä liian perinteiseltä. Totuuden nimissä se riski on otettava.

 

B0mexLaZqleokWx9

Kriisi voi olla myös mahdollisuus

No Comments

Kuluneella viikolla muutaman tuhannen ihmisen vetoisessa markkinointiviestinnän ankkalammessa kuhisi piraija-parvi. Kun teräväsanaiset ja reaktioherkät viestintäammattilaiset pääsevät irti, uhri kalutaan nopeasti lihoista luuta myöden.

Näin kyllä Hesarissa mainoksen, jossa turvetta verrattiin vanhusten vaippahuoltoon, mutta jätin sen lukematta, koska en kokenut kuuluvani kohderyhmään. Minulla ei ole vielä vaippoja enkä ole turpeen energiakäytön puolustaja enkä vastustaja.

Provosoivat reklaamit tekivät kuitenkin tehtävänsä, lammen pinta alkoi väreillä ja pian kampanjan suunnitellut toimisto huomasi Febu-seinänsä täyttyvän eriävistä mielipiteistä. He olivat yllättyneitä, sillä he kokivat olleensa vain viestinviejiä. Yllättyneisyyden sijasta olisi pitänyt ymmärtää, että yksittäisellä kriitikolla ei ole mahdollisuuksia vastata Hesarin kokosivulla. Keinovalikoimiin jää vain some. Tässäkin tapauksessa se toimi hyvin. Toimisto joutui puolustuskannalle ja alkoi räksyttää takaisin. Tilanne eskaloitui, joten turveasiakas teki jumalaisen väliintulon siirtämään viestinnän osaavampiin käsiin eli itselleen. Maito oli kaatunut, mutta räksytys jatkui. Minäkin jatkan sitä tässä osaltani.

Tapahtunut ei ole vieras tilanne minullekaan. Omassa pakissanikin on luonnollisesti asiakkaita, joiden markkinointiviestintää hoitaessa tulee varautua eriäviin mielipiteisiin. Kritiikki voi alkaa ihan pienestäkin: yksittäisestä palvelukokemuksesta, väärinymmärryksestä tai kolmannen osapuolen lenkin pettämisestä. Jos reklamaatioon ei vastata tai siihen vastataan huolimattomasti tahi kärkevästi, siirretään case helposti some-tuomioistuimeen. Siellä samanmielisiä lautamiehiä istuu satamäärin sormet näppiksellä. Siksi turvetiedotusta paljon vähemmänkin delikaateissa kampanjoissa kannattaa tehdä AINA kriisiviestintäsuunnitelma. Väärinkäsityksiä ja provokaatioita syntyy online-ajassa helposti. Hyvin suunnitellulla viestinnällä keskustelu saadaan johdettua takaisin oikealle uralle. Kriisi on käännekohta, jossa tulevaisuuden suunta määräytyy paremmaksi tai huonommaksi omien toimien mukaan. Kriisi ei ole aina uhka, se voi olla myös mahdollisuus.

 

Red-piranha

 

Samat säännöt, eri tulkinta

No Comments

Suomalaisia kehutaan monesti loistaviksi innovaattoreiksi. Suunnittelemme upeita tuotteita ja palveluita, mutta emme osaa markkinoida niitä. Ihailemme ruotsalaisia, joilla myynti ja markkinointi on verissä.

Teen ammatikseni markkinointia kansainvälisten asiakkaiden kanssa. Yhteistyösopimuksissa on usein tarkoin määritelty, saako tehdyistä töistä kertoa kolmannelle osapuolelle. Monesti edes asiakasyrityksen nimeä ei saa tietoturvasyistä esittää asiakaslistalla. Me suomalaiset kunnioitamme ja noudatamme sääntöjä. Markkinointihenkiset ruotsalaiset eivät. Kun me vaikenemme, he markkinoivat samoille asiakkaille tekemiään töitä avoimesti omina työnäytteinään.

Ruotsalaisten euroviisukappaleet arvioidaan usein plagiaateiksi. Samoin IKEAn tai H&M:n menestystuotteet. Silti ne tekevät myyntiennätyksiä samaan aikaan kun suomalainen tuohivirsumusiikki tai itselleen uskollinen design kisailevat sijoista ynnä muut.

Pitäisikö meidänkin ymmärtää, että on helpompaa pyytää anteeksi kuin saada lupa? Toisaalta yönsä nukkuu paremmin, kun tekee oman hiihtonsa. Havuja, perkele!

PS. Kaiken kritiikin ulkopuolella ruotsalaiset ovat kiusallisen hyviä, taitavia ja ihania 😉

 

87142256

Kuvassa ruotsalainen Måns Zelmerlöw, joka voitti Euroviisut vuonna 2015

Heijastuksia

No Comments

Päätin taannoin, että vastedes osallistun yritysten hallintoon vain koulutettujen ihmisten seurassa. Olen huomannut jääväni alakynteen rahanahneiden ja vaihtoehtoisen totuuden varaan maailmankuvansa rakentaneiden pyrkyrien kanssa.

Päätökseni oli hätiköity ja perustui väärin valitsemiini faktoihin. Tiedostan sen nyt. Koulutus ei tee kenestäkään viisaampaa. Se ei toki tee kenestäkään myöskään tyhmempää. Mutta paraskaan koulutus ei korvaa koskaan sivistystä.

En pyydä tulevilta yhtiö- tai hallituskumppaneilta jatkossakaan nähtäväksi tutkintotodistusta. Haluan nähdä heidän kirjahyllynsä. Uimamaisterillakin voi olla ihmisten johtamiseen ja keskinäiseen kunnioitukseen tarvittavaa sydämen sivistystä. Jos kulttuurista pois riisutun huoneen seinällä roikkuu vain peili, on selvää, että kuvastimeen katsoja näkee heijastuksen vain itsestään.

brandtworks-bm018l3-coastal-wood-wall-mirror-54-5-x-31-5-white

Older Entries