Suuri karisma kestää pienet virheet

No Comments

Pori Jazz, Kirjurinluoto, perjantai 20.7.2018. Karkeasti arvioiden noin 30. kertani näillä festareilla. Ymmärrän kyllä jotakin olennaista jazz-musiikistakin, mutta nykyisin olen rehellisesti arvioiden tyypillinen viihdekäyttäjä. Siksi tämän vuoden konsertiksi valikoitui Kirvatsin kevytjatsinen perjantai. Siitäkin minulle riitti loppuillan kolmikko Aloe Blacc, Jungle ja James Blunt. 2 x funk ja 1 x mainstream radiopop.

Aloe Blaccilla oli kattaus kohdillaan. Artisti itsessään oli rennon letkeä ja inspiroivakin. Bändi virkistyi aika ajoin saksanhirvimäiseen svengiin. Mutta luotto omaan tuotantoon oli vajavainen, sillä artisti turvautui toistuvasti itseään suurempien mestareiden coverointiin. Edes hänen hittinsä I need a dollar, Elton Johnille velkaa oleva The Man tai hänen levyllä fiittaamansa Avicii-hitti Wake me up eivät pelastaneet. Miehen karisma oli puolityhjän vappupallon luokkaa. Sorry tästä.

Kuten festareilla yleensä, tilanne eskaloitui lavasiirtymän aikana. Paljon iloisia törmäyksiä ystävien kanssa ja tukeutuminen Lansonin sampanjabaariin. Sivulavan Jungle jäi taustamusiikiksi. Hyväksi sellaiseksi, sillä välillä oli pakko nostaa perse penkistä ja uskaltautua teltan ulkopuolelle. Junglen paikka olisi ollut päälavalla. Oma paikkani oli oikea: Rosé-Lanson maistui – seura oli hyvä.

Lähestyimme James Bluntin slottia ajoissa. Paikkamme ja tarjoilumme olivat loistavia. Ilta oli tumma. Kesän ensimmäinen sade vaani, mutta karttoi meitä. Ilta oli lämmin. En ollut nähnyt Bluntia koskaan ennen livenä. Nyt näin. Koin. Pieni mies, suuri karisma. Olen nykyisin fani. En ole kriitikon tapaan erittelytaitoinen ja epäkohtia etsivä. Annoin itselleni luvan heittäytyä artistin lavahohteen vietäväksi. Näin lavalla vain suuria (ja aitoja) tunteita, omaan materiaaliinsa uskomista ja karismaa. Kriitikko kiinnitti huomionsa esityksen alun tumppuun äänentoistoon ja kitaran kuulumattomuuteen. Voi olla tottakin, vaikka seisoin mikserikopin tuntumassa. En huomannut. Äänentoisto oli poikkeuksellisen nautittava. Siitä huolimatta keskityin kuuntelemaan esiintyjän sanomaa. Uskoin sitä, koska se taisi olla totta.

Konsertin loppu hipoi täydellisyyttä. Trooppisen illan taivas repesi sadevesisuihkumaiseen lempeään sateeseen. Konsertin päätti levollisine taustaprojisointeineen Bonfire hearts. Miten tuollaista hetkeä voi kritisoida.

People like us we don’t
Need that much just someone that starts
Starts the spark in our bonfire hearts

Salattu potentiaali on ympärilläsi.

No Comments

Tänään on ollut mieltä kohottavaa seurata ystävien sosiaalisen median postauksia. Niin moni nuori on saanut unelmiensa opiskelupaikan. Iloa heidän puolestaan ei himmennä yhtään se, että moni on myös jäänyt ilman. Iloitkaamme onnistujien puolesta ja antakaamme tukea ilman paikkaa jääneiden seuraavaan yritykseen. Oikea ura ei löydy aina nopeinta reittiä. Jalokalat nousevat vastavirtaan.

Omassa työssäni / omissa töissäni tämä viikko on ollut yksi parhaista koskaan. Olemme luottaneet toisiimme; meihin on luotettu. Tavoitteemme ovat realistisia, mutta korkeita. Koska ne on asetettu itse, niihin on sitouduttu. Siksi niiden saavuttaminen ja ylittäminen on niin arvokasta. Tunnemme itsemme, tunnemme toisemme. Tiesimme mihin pystymme. Silti yllätyimme, mihin todella pystymme. Saamme olla ylpeitä itsestämme.

Jollet rakasta itseäsi, sinun on vaikea rakastaa ketään toista. Sama pätee arvostuksen kanssa. Hyvä itseluottamus edellyttää hyvää itsetuntemusta. Kun tietää, mihin pystyy ja missä tarvitsee apua, on helppo rakentaa voittavia tiimejä. Osaaminen on usein aivan vierelläsi. Sitä ei tarvitse rekrytoida ulkopuolelta, sitä ei tarvitse ostaa.  Katso ympärillesi nyt. Hän on siinä lähelläsi. Juuri hän. Tiedätkö, mitä kaikkea hän osaa?

Salattu potentiaali on sinussa. Se on ympärilläsi. Anna sille mahdollisuus tulla löydetyksi.

Kuva FIFA 15

Red, gold and green

No Comments

Olen eurooppalainen suomalainen, karkeasyinen satakuntalainen, tapaluterilainen, harmaasilmäinen, humaani porvari. Horoskoopiltani olen härkä, äidinkieleni on suomi, mielenmaisemani on kohtuullisen akateeminen, mutta yrittäjähenkinen. Valokuvissa näytän usein eskimolta. Olen myös ainakin omasta mielestäni avoin, peloton ja utelias. Edellä mainituista erityisesti uteliaisuuteni ajaa minut ihmisten luo.

Kun istun lentokoneessa tai junassa vieraan viereen tai vaikkapa lyhyellä matkalla hississä, saatan kysyä tuntemattomalta: ”Kukas sää sit oot?” Ei minua kiinnostaa kuulla vastaukseksi hänen uskontoaan, puoluekantaansa, seksuaalista suuntautumistaan, koulutustaan tai horoskooppimerkkiään. Jos ne ovat hänelle tärkeitä asioita, sekin on ihan mielenkiintoista kuulla. Lähinnä minua kiinnostavat hänen mielipiteensä. Jostakin keskustelun on alettava.

Tällä viikolla on pride-viikko. Viikon tarkoitus ei ole juhlia kenenkään seksuaalisuutta, vaan iloita siitä, että jokaisella tulee oikeus olla hyväksytty omana itsenään. Ensimmäisessä kappaleessa kerroin itseäni määrittäviä ominaisuuksia. Suomessa en juurikaan eroa massasta, mutta miltei kaikkialla muualla olisin vähemmistön edustaja. Silloin olisin kiitollinen jokaisesta enemmistön edustajasta, joka kysyisi minulta: ”Kukas sää sit oot?” En olisi enää syrjitty tai näkymätön, vaan huomattu. Voisin olla arvostettu.

Maailma kaipaa värejä. Mutta se vaatii myös ihmisiltä värisokeutta. Kykyä olla arvioimatta kumppania pelkän värikuoren perusteella. Meille on lapsena opetettu, että sateenkaaren päässä on kultaa. Miksi moni unohtaa sen aikuisena?

Elokuun ei tarvitse yllättää lomailijaa

No Comments

Olen pärrännyt alkuvuoden tuli persiin alla. Työkuviot muuttuivat alkuvuodesta isosti. Olen lukenut jostakin, että työpaikan vaihdon on mitattu vastaavan stressitasoltaan avioeroa. Minulla ei ole onneksi kokemusta erosta, mutta koville työuran muutoksetkin ovat ottaneet. Työpäivät ovat venyneet ympäri kellon. Alkuvuoteen on mahtunut yksi kokonainen lomapäivä. Se ei ole ylpeyden aihe. Koen asiasta murhetta. Ystävien kokemusten vuoksi pelkoakin.

En minä ole aina sama. Ongelmanratkaisuissa olen luova, projektieni johtamisissa hämmentävän kurinalainen. Kuulen teidän pyörittelevän mielessänne termiä kontrollifriikki. Olette oikeassa. Olen tunnollinen ja organisointikykyinen. Vihaan yllätyksiä. En osallistu muiden järjestämiin seuraleikkeihin. Ahdistun hulluuden rajalle tilaisuuksissa, joissa on mahdollista yleisön mukaan ottaminen. Rakastan juhlia, kunhan järjestän ne itse. Kun tiedän yllätykset etukäteen.

Ensi viikon jälkeen lähden rakkaan vaimoni kanssa lomamatkalle. Meillä ei ole 11 päivän matkalle juurikaan suunnitelmia. Silti olen suunnitellut kaiken etukäteen. Matkadoku- mentit ovat järjestyksessä omissa appseissaan. Lomakohteen tapahtumat ja ravintolat on kartoitettu ennalta Tripadvisorista. Sitten kun olemme perillä, voimme elää ilman suunnitelmia. Lomakohteen layout on jo ennalta päässäni. Kun mieli tekee kaupungin parasta sushia, tiedän, mistä sitä saa. Löydän funikulaarille ilman karttaa.

Yllä oleva oli pitkä johdatus siihen, että lomalle jäämisenikin on täysin kontrolloitua. Teen aina kaiken samassa järjestyksessä. Viimeisen viikon ennen lomaa käytän valmistautumi- seen ensimmäiseen viikkoon loman jälkeen. Lomalla olen unplugged. Kun palaan, laitan johdon seinään ja soitto soi. Vapaa-aikani on täydempää, kun tiedän, ettei loman jälkeenkään tarvitse stressata, että mitäs nyt. Ei tarvitse paikata ennen lomaa tekemättä jättämisiä. Kun misaa raaka-aineet ennen lomaa, keiton saa lomien jälkeen nopeasti tulille.

 

Punaista lankaa etsimässä

No Comments

Teimme kymmenisen vuotta piharemontin yhteydessä aidanteen punaherukkapensaista eli yhdistimme koriste- ja hyötypuutarhan. Toimiva idea, jota arvostaa myös lehtotonttimme alati vireä rastasyhteisö. Kun marjat alkavat edes aavistuksenomaisesti punertua, alkavat kiilua myös siivekkäiden silmät. Verkoista ei ole suurtakaan hyötyä sadon suojelemisessa, sillä väsymättä vaaniva räkättiarmeija ei vaadi suurtakaan rakoa läpimurtoon. Ajattelin siirtyä tänä vuonna vastuullisempaan torjuntamenetelmään eli huminalankaan, jonka tehoa on kiitelty kotiviljelijäpalstoilla.

Hybridi käyntiin ja langan ostomatkalle läheiseen, suomalaisen rautakauppaketjun pyörittämään superluperhypermyymälään. Muutaman minuutin perässäjuoksun jälkeen löysin puutarhaosaston myyjän, joka ei ollut koskaan kuullutkaan huminalangasta. Ei löytynyt saldoa koneeltakaan. Verkkokaupassa olisi ollut, mutta kun juuri halusin päästä eroon verkoista ja siirtyä lankaan. Jatkoin matkaa saksalaisen ketjun hypermyymälään kaupungin toiselle puolen. Puutarhaosaston kolme myyjää olivat kuin elohopeakuulat. Juuri kun lähestyin heitä, he valahtivat piiloon hyllyjen väliin. Kymmenen minuutin jahdin jälkeen sain puhekontaktin yhteen pakoilijoista. Ei tunnistanut tuotetta, mutta etsimisen jälkeen löytyi tivolimaisia linnunpelätinnauhoja. En kuitenkaan hakenut sellaisia. Same same but different, yritti myyjä. Näytin heidän valikoimassaan olevaa oikeaa tuotetta kännykästäni, johon latasin yrityksen omat tuotesivut. Ei jatkoon! Lähellä oli ruotsalaisen puutarhaketjun suurmyymälä. Ihminen löytyi heti, kuten myös tieto. Meillä ei ole, mutta Agrimarketissa varmasti on. Kiitin ja totesin nopealla verkkovierailulla, että se on jo kiinni tältä päivältä. Parkkipaikalla googlasin ja löysin huminalankaa turkulaisen yksityisen puutarhaliikkeen sivuilta, jotka olivat yhteiset verkko- ja kivijalkakaupan kanssa. Soitin heille klo 15.10 kysyäkseni, että onko tuotetta myös myymälässä. Puhelinvastaaja kertoi myymälän olevan auki lauantaisin klo 16 asti. Kiitos soitostani.

Turhautti.  Ostin sushit, ajoin kotiin ja – googlasin. Kaarinan Krossin Hong Kongissa on lankaa hyllytavarana edulliseen 5,99 € hintaan. Siellä on myös kyllästettyjä puolitoistametriä aitatolppia langan päätypuiksi. Myymälä aukeaa klo 10. Olen toiveikas.

Kävin kolmessa kaupassa ja olisin mennyt neljänteen, mutta huono myyntiprosessi ohjasi minut ulos kaupoista. Yhdessäkään paikassa minulta ei kysytty, voitaisiinko minua auttaa jollakin toisella tapaa lintujen torjuntahaasteessani. Ei ja en tunne tuotetta, olivat yleisimmät saamani vastaukset. Tuollaisten avausten jälkeen on haastavaa alkaa rakentaa asiakassuhdetta.

 

Mitä eroa on Duracell-pupulla ja sähköjäniksellä?

No Comments

Olen lähipiiristä saamani palautteen perusteella kohtalaisen energinen ihminen. Niin energinen, että jos olen hetken kuin muut, joku tulee nopeasti kysymään, että mikä minun on. Saatan näyttää ulkopuolisen silmissä rumpuaan alati päristävältä Duracell-pupulta. Peilissä minua ei kuitenkaan katso silmiin mikään rumpalipoika. Näen oman roolini enemmänkin vinttikoirakisojen sähköjäniksenä. Kaahotan edellä ja näytän reittiä, mutta juoksijat tekevät sen kovemman työn.

Ei elämä sähköjäniksenäkään ihan suoraviivaista ole. Sitä jää niin helposti kiertämään samaa kehää. Siksi ympäristöä ja sen muutoksia tulee tarkkailla huolella. Tulee myös varoa turhia irtiottoja, sillä jos välimatka muihin kasvaa liian suureksi, sitä jää helposti yksin. Ydinosaamistani ei kuitenkaan ole silmitön ympäriinsä kaahottaminen, vaan pelottomuus lähteä eteenpäin, ottaa kontakteja tuntemattomiin ja ehdottaa uusia ratkaisumalleja. En pärjäisi työssäni mitenkään ilman muuta laumaa. Tuossa se nytkin juoksee ympärilläni. Ja vauhti on kova.

Mikä motivoi sinua myyjänä?

1 Comment

Kyse on suuresta huijauksesta, mutta lieventävä asianhaara on, että kumpikin osapuoli hyväksyy sen.

Avoimia työpaikkoja on vihdoin tarjolla. Työpaikkailmoituksien lupauksille ja sanahelinälle vetää vertoja vain haastatteluissa puolin ja toisin annetut lisälupaukset. Työnantajan visiot, missiot ja arvot sekoittuvat lupauksiin intohimosta, osaamisen jakamisesta ja jatkuvan oppimisen tukemisesta. Työnhakija valmistautuu treffeille rakentamalla aukottoman cv:n ja harjoittelemalla jo kotona myötäkarvaan silittämistä. Uskottavuuden vuoksi pitää muistaa valmistella se yksi pakollinen kriittinen kysymys. Useimmiten valitaan helpoin kandidaatti. Paras hakija jatkaa seuraavaan haastatteluun.

Sekä yritys että työnhakija keskittyvät kosiomenoissaan vain itsensä myymiseen. Turhia särmiä varotaan ja usein työnantajalta jää kysymättä se tärkein kysymys: Mikä motivoi sinua myyjänä? Suuri osa avoimista työpaikoista on asiantuntijaroolin kaapuun verhoiltuja myyjäpositioita. Kun työnantaja ei ota esiin myyntivastuuta, ei työnhakijakaan siitä kysy. Totuus paljastuu vasta silloin, kun työ alkaa ja asiantuntija huomaakin olevansa 95 % ajasta oman ja tiiminsä työpanoksen myyntiedustaja. Tulos tai ulos.

Myyntiedustajan työ on hyvää työtä. Pidän siitä itse paljon. Helppoa se ei ole, eikä aina kovin arvostettuakaan, mutta ilman myyntiä ei ole asiantuntijatyötä. Siksi kysynkin aina työhaastattelussa, miten hakija myy oman osaamisensa. Jokaisen rehellisen työnantajan tulisi kysyä tuo tärkeä kysymys. Jokainen hyvä asiantuntijaorganisaatio tarvitsee hyviä myyjiä. Jos olet sellainen, mikset kertoisi sitä vaikka minulle.

Kovan kevään ilta

No Comments

Kävelin tänään Vähätorilla, kun pari turistia yritti turhaan sisään Anniskelukahvila Tiirikkalaan. Sanoin heille, että se taitaa olla maanantaisin suljettu. Naiset vastasivat tänään olevan torstai. Ahaa, niinpä taitaa olla. Siinä tapauksessa pitää huomata, että ovi aukeaa poikkeuksellisesti sisäänpäin. Kevät on ollut hurja. Uuden yrityksen aloittaminen viiskyt ja risat -ikäisenä käy henkilökohtaisella tasolla enemmän voimille kuin edellisellä kerralla parikymmentä vuotta sitten. Vaikka ei se silloinkaan ihan heliumin keveää ollut. En tosin muista, menivätkö viikonpäivät silloin näin pahasti sekaisin.

Olen ihan sinut itseni ja paineisten tilanteiden kanssa. Yleensä minua stressaa vasta, kun tilanne rauhoittuu. Olen samaan aikaan pitkäjänteinen ja malttamaton. Heitän tusinoittain palloja ilmaan ja onnistun ne siellä kiitettävän hyvin pitämäänkin, kiitos hyvähermoisten kollegojeni. En huomaakaan, kun he ottavat kontolleen suuren osan kuormastani. Tosin taipumukseni on hankkia aina lisää. Pidän ihmisistä ja asiakaspalvelusta. Rakastan yhteisten ratkaisujen löytämistä. Joskus (=aina) vain olen kuin nälkäinen sushibuffassa. Todennäköisemmin överit kuin vajarit.

Osaan tunnistaa stressini oireet ajoissa. Tunnistamisesta on kuitenkin vielä matkaa ehkäiseviin toimenpiteisiin. Eilen totesin, että merkit ovat olleet ilmassa jo jonkin aikaa. Koen miltei kaikkien suomalaisten pop-biisien sanat täysin henkilökohtaisina. Miksi Juha Tapiokin taas laulaa minusta?

Pian aurinko nousee
Pian kadut on kiireiset
Sinä harteillas maailmaa kannoit
Kuka sinua kuulee
Kuka näkee ja huomaa sen
Miten paljon sä annoit

Hyvän sanoittajan tunnistaa siitä, että sinäkin luultavasti koet sanojen olevan sinulle. Ne ovat meille. Jatketaan matkaan yhdessä. Kimpassa taakka on kevyempi kantaa ja ilo suurempi jakaa.

Ja he kasvoivat erilleen

No Comments

En syö sianlihaa, mutta en mitenkään paheksu heitä, jotka syövät. En ole syönyt yli 20 vuoteen. Olen asian suhteen melko ehdoton. Kerron ruokaestoistani niitä ennalta kysyville. En ole kuitenkaan koskaan ketään yrittänyt käännyttää possuvastaiseksi. Kaikki nämä vuodet olen pystynyt istumaan pöydissä, missä viereisellä tuolilla istuva syö sikaa hyvällä halulla. Hyvä, että maistuu.

Minulla ei ole kokemusta avioerosta. Hyvin todennäköisesti ei tulekaan. Olen 53 vuodessa ladannut itseni täyteen mielipiteitä ja maneereita, joiden sietäminen vaatii vaimoltani valikoivaa kuuloa, hyviä hermoja ja suurta rakkautta. Sanon ja toimin ensin, mietin sitten. En aidosti ymmärrä, että kukaan voisi mistään tekemisistäni pahoittaa mielensä. Irtopallo kaatoi maljakon, mutta katseeni on jo seuraavassa. Säröt tuovat pelkästään luonnetta.

Ollakseni tavattoman impulsiivinen olen poikkeuksellisen pitkäjänteinen. Perheen lisäksi sitoudun työkavereihini, ystäviini ja asiakkaisiini kuin nokkonen villivadelmaan. Elämme symbioosissa. Päästäkseen punaisena houkuttelevan marjan luo, makupepun on päästävä poltinkarvojeni ohi. Pitkäpunttisilla housuilla ja saappailla siitä selviää. Käyttöohjeisiini pitäisi kuulua piikikkyyteen varautuminen.

Jos vaimoni rakkaus minua kohtaan hiipuisi, maneereistani tulisi hänelle oksettavia. Mutta koska elämme symbioosissa, hän sopeutuu. Minä sopeudun. Me sopeudumme. Olin edellisessä työpaikassani 19 vuotta. Ei ollut aina helppoa. Työkaverini rakastivat minua, minkä vihaltaan pystyivät. Rakastin ja vihasin täysimääräisenä takaisin. Tunteeni heitä kohtaan eivät ole muutamassa kuukaudessa juurikaan liudentuneet. En kasvanut erilleen kollegoistani. Kasvoin erilleen yrityksen visioista ja arvopohjasta. Varmaa on, että lähteminen on aina suurempi askel yksilölle kuin yhteisölle.

Lähtöni jälkeen mielipiteeni eivät ole muuttuneet. Ei tässä iässä opi uusia temppuja, vaikka haluaisikin. Mutta kuten avioerossa, jostakin syystä tutut maneerini ja mielipiteeni ovat alkaneet ärsyttää joitakin ex-kollegojani. On kai imartelevaa, että herätän tunteita. Mutta en haluaisi herättää niitä (ainakaan negatiivisia) ihmisissä, joista yhä pidän tavattoman paljon. Emmekö me kaikki voisi kiinnittää keskinäisessä viestinnässämme enemmänkin huomiomme asioihin, joista olemme samaa mieltä?

Miksi nisäkkäät syrjäyttivät dinosaurukset?

No Comments

Kun läpimitaltaan 15-kilometrinen asteroidi iskeytyi maapallolle nykyisen Jukatanin niemimaan tienoille 65 miljoona vuotta sitten, se oli viimeinen niitti dinosaurusten valtakaudelle. Saurukset olivat jo ennen sitä menettäneet monimuotoisuutensa, eivätkä olleet pystyneet säilyttämään entistä elinvoimaansa. Ketterät ja älykkäät nisäkkäät sopeutuivat ja voittivat.

Markkinointiviestintämaailmaa moukaroi jatkuvasti pienemmät, mutta tihenevät meteoriitti-iskut. Kankeat korporaatiot jatkavat usein pelaamista vanhoilla säännöillä, vaikka pelikenttä muuttuu. Se luo valtavasti mahdollisuuksia ketterille pk-yrityksille. Social selling on laji, jossa menestyksen määrää taito, ei massa. Yksinkertaistettuna sosiaalinen myynti tarkoittaa some-aktiivisuudella vaikuttamista. Oman henkilöbrändin kautta rakennetaan luottamus niissä verkostoissa, joissa potentiaaliset asiakkaat viettävät aikaansa ja etsivät informaatiota. 

Aloita sosiaalinen myynti rakentamalla henkilöbrändiäsi. Henkilöbrändin rakentaminen ei tarkoita itsensä kehumista, vaan aktiivista osallistumista sosiaalisen median keskustelui- hin. Kun tuo esille omaa asiantuntijuuttaan ja omia mielipiteitään, se rakentaa automaatti- sesti uskottavuutta. Älä jaa Elon Muskin mielipiteitä, jaa omiasi. Lähde mukaan verkos- toihin, rohkaisen sinua lähtemään rohkeasti myös epämukavuusalueellesi. Ja kun olet rohkaistunut mukaan, älä jää seinäruusuksi katselemaan muiden tanssia. Sosiaalisessa mediassa pienelläkin toimijalla voi olla määrätietoisen henkilöbrändin rakentamisen ansiosta suurempi näkyvyys kuin suuren kilpailijan koko passiivisella henkilökunnalla yhteensä.

Isoissa yrityksissä markkinointi on määrätietoista, mutta kankeaa. Markkinointikalenterit ja ulostulot lyödään lukkoon kuukausiksi etukäteen eikä se anna juurikaan mahdollisuutta reagoida ketterästi ajankohtaisiin puheenaiheisiin. Tässä on verkostoituneen, aktiivisen ja henkilöbrändinsä rakentamisesta huolehtineen pk-yrityksen suuri mahdollisuus olla moninkertaisesti kokoaan näkyvämpi – poikkeuksellisen kustannustehokkaasti. Tiedän, mistä puhun. Jos haluat kuulla näkemyksiäni ja mielipiteitäni, ota yhteyttä vaikka täällä.

 

 

Older Entries